Luin Hippoksen tiedotteen muutoksenhausta tapauksessa, jossa valjakon myöhäinen ulosnousu sisäradalta aiheutti kanssakilpailijalle häiriölaukan ja ohjastajalle sakon ja ajokiellon. Tuomio pysyi muutoksenhakulautakunnassa ennallaan.
Tuoreessa muistissa on myös tapaus, jossa kasvattajakilpailun finaalissa neljänneltä radalta liian aikaisin ensimmäiseen kaarteeseen mentäessä sisäänpäin kääntänyt valjakko häiritsi kolmannen radan hevosen pitkälle laukalle. Tuomiona sakko ja ajokielto.
Ruotsissa tällaisia tilanteita ei tapahdu oikeastaan koskaan. Siellä ohjastajat huomioivat, jos kanssakilpailijan taholta on tulossa häiriötä, ja ottavat hevostaan kiinni välttääkseen kontaktin. Suomessa pidetään omasta paikasta kynsin hampain kiinni, jos ollaan oikeassa, vaikka siihen pilaantuisi omakin juoksu.
Media ja tuomarit tuomitsevat jyrkästi virheen tekijän. Jos minun valmentamalleni hevoselle tulisi häiriölaukka, joka olisi ollut pienellä kiinniotolla vältettävissä, olisin vihainen omalle kuskilleni. Mitä se minua lohduttaa, vaikka toinen oli väärässä ja saisi siitä minkälaisen rangaistuksen?
Ei kai maantielläkään kukaan aja päin toista, jos se tulee väärää kaistaa kohti? Ja peukuta sairaalan vuoteelta, että olinpa oikeassa.
Kari Lähdekorpi
Linkki Hippoksen tiedotteeseen Kari Lähdekorven viittaamasta muutoksenhausta