Kulunut vuosi on ollut raviurheilun ja hevostalouden kannalta myönteinen. Yhteistyö uuden peliyhtiön kanssa on sujunut hyvin ja totopelien kokonaiskehitys on kääntynyt nousuun.
Kasvatuksen osalta on tehty voimakkaita satsauksia kotimaisen kasvatuksen elvyttämiseen ja palkintotasoa on pystytty nostamaan. Kun vielä kesän suurkilpailut ovat sujuneet hyvin, on hyvä aika valmistautua vuoden suurimpaan ravitapahtumaan, Kuninkuusraveihin.
Tämän vuotisena kuninkuuravi-isäntänä toimii pitkän tauon jälkeen Helsinki. Tauosta huolimatta myös Helsingillä on pitkät perinteet Kuninkuusravien järjestämisessä. Kuninkuusravit järjestettiin ensimmäisinä vuosina Lahdessa, mutta seuraava isäntä olikin jo Helsinki vuonna 1931. Tuolloin ei kruunattu erikseen kuningatarta. Ravikuninkaaksi kruunattiin nelinkertainen kruunupää Tomu, ohjissa Frans Vanhatalo. Viimeksi Helsinki on toiminut kuninkuusravi-isäntänä 1992. Tuolloin oriiden puolella voittaja oli Anssi Niinisen Ponseri ja tammojen osalta Sakari Vanha-Rauvolan kaksinkertainen kuningatar Vipu.
Kuninkuusraveihin liittyy paljon tarinoita, värikkäitä ihmisiä ja hienoja hevosia. Itse kisa on vaativa, mutta hyvälle ja hyväkuntoiselle hevoselle selvitettävissä oleva. Kolme matkaa mittaa hevosen fyysisen kunnon lisäksi henkistä kestävyyttä. Myös valmentajalta ja ohjastajalta kuninkuusravit edellyttää erityistä taitoa ja kokemusta. Ehkä tästä johtuen tietyt Hevosmiehen arvonimen omaavat henkilöt ovatkin olleet useammin voittajahevosen ohjissa. Edesmennyt Kaarlo Partanen ajoi omistamillaan hevosilla Ero-Lohkolla ja Vieterillä yhdeksän ravikuninkuutta ja saavutti lisäksi hopeaa ori Älyllä. Pentti Savolaisella on ollut menestystä myös tammojen puolelta. Vekseli toi Savolaiselle viisi ravikuninkuutta. Savolaisen Vekkuliina kruunattiin kolme kertaa ravikuningattereksi. Ravikuninkaitten käskynhaltijaksi kutsuttu Kaarlo Partanen toi raviurheiluun rentoutta ja hyvää mieltä. Yleisö tuli kuuntelemaan Partasen hyviä kommentteja tai katsomaan sitä, häviääkö Vieteri. Aktiiviuran jälkeen Partanen kiersi Suomea kertomassa ja opastamassa ihmisiä hevosen valmennuksesta. Syyksi toimelleen Partanen kertoi rakkautensa hevosiin. Hän kun ei halunnut, että hevosta kohdeltaisiin väärin.
Kuninkuusravien suosio on vuosien varrella ollut vankkumaton ja yhtä oikeaa selitystä menestykselle on vaikea löytää. Hyvät, huippuunsa treenatut hevoset on tietenkin yksi syy menestykseen. Maakuntahenki ja sen oman alueen hevosen kannustaminen on varmasti eräs selittävä tekijä. Ehkä kuitenkin tärkein on oman kansallisrotumme suomenhevosen arvostaminen. Hevosen, joka on ollut taistelemassa rintamalla yhdessä sotilaiden kanssa maan itsenäisyydestä ja joka sodan jälkeen on ollut mukana maan jälleenrakentamisessa. Hyvin voidaan sanoa, että suomenhevonen on yksi tärkeimmistä asioista itsenäisen Suomen kehittämisessä. Sekä sodassa että rauhassa se on ollut paras kumppanimme. Me arvostamme uskollista ystäväämme ja kunnioitamme sitä Kuninkuusraveilla.
Helsinki on valmistautunut hyvin suureen koitokseen ja toivon mukaan suuri yleisö löytää tiensä Vermoon. Raviurheilun kannalta Kuninkuusravien järjestäminen Helsingissä antaa hyvän tilaisuuden tavoittaa uutta yleisöä ja tehdä raviurheilua myönteisellä tavalla tunnetuksi. Helsingin kuninkuusraveista on odotettavissa tasaiset ja erikoisen jännittävät sekä oriiden että tammojen puolella. Kun vielä puitteet ovat hienot ja järjestelyt hyvät, emme voi odottaa parempaa ravijuhlaa Suomen ja suomenhevosen juhlavuotena.