Turpeen käyttö energiantuotannossa on herättänyt paljon keskustelua, ja Suomen ympäristöministeriön tavoitteena onkin puolittaa turpeen energiakäyttö. Tämä tavoite ei koske ainoastaan energiasektoria, vaan sillä on myös merkittäviä vaikutuksia hevostalouteen, jossa turvetta käytetään yleisesti karsinoiden ja pihattojen kuivikkeena. Luonnonvarakeskuksen vuoden 2023 tutkimuksen mukaan 59 prosenttia hevostalleista käyttää turvetta kuivikkeena.
Turpeen nostoa ja käyttöä on kritisoitu sen merkittävien ympäristövaikutusten vuoksi, erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen ja luonnon monimuotoisuuden heikentämisen takia. Suot, joista turve nostetaan, ovat ainutlaatuisia ekosysteemejä, jotka varastoivat suuria määriä hiiltä ja tarjoavat elinympäristön monille lajeille. Suojelun ja ennallistamisen tarpeet ovat kasvaneet, sillä kuivatus ja turpeennosto ovat muuttaneet näitä ekosysteemejä dramaattisesti.
Muutoksia tapahtuu jo. Keväällä 2024 Viron korkein oikeus kumosi OÜ Hiiu Turvas -yhtiölle myönnetyn turpeen nosto-oikeuden Elbun suolla, joka on osa Lavassaaren kosteikkoaluetta. Lupa turpeenottoon myönnettiin heinäkuussa 2020, mutta sen vaikutuksia suon lintulajeihin ja elinympäristöön ei ollut arvioitu asianmukaisesti.
Suomessa turvetuotanto on ollut merkittävä taloudellinen resurssi ja työllistäjä, mutta ympäristönsuojelun vaatimukset ajavat muutoksia. EU:n elinympäristödirektiivi ja Natura 2000 -verkosto ovat keskeisiä suoalueiden suojelussa. EU:n oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (JTF-rahasto) tukee alueita, joita hiilineutraaliuteen siirtyminen koskettaa eniten. Suomen ympäristöministeriön mukaan Suomi on saanut JTF-rahastosta noin 466 miljoonaa euroa rahoitusta, joka yhdessä kansallisen julkisen rahoituksen kanssa muodostaa noin 665 miljoonaa euroa ohjelmakaudella 2021–2027. Tavoitteena on puolittaa turpeen energiakäyttö vuoteen 2030 mennessä.
Turpeen käytön epävakaa tulevaisuus vaikuttaa merkittävästi hevostalouteen, joka joutuu etsimään uusia kuivikevaihtoehtoja. Turve on ollut suosittu kuivikemateriaali sen hyvien kosteuden- ja hajunpoisto-ominaisuuksien vuoksi. Talliyrittäjien on nyt harkittava vaihtoehtoisia kuivikkeita ja arvioitava niiden kustannuksia, saatavuutta ja suorituskykyä. Esimerkiksi kutterinlastu ja puru ovat perinteisiä vaihtoehtoja, mutta niiden kosteuden- ja hajunpoistokyky ei ole yhtä hyvä kuin turpeen. Hamppukuivike ja olki ovat ympäristöystävällisiä vaihtoehtoja, joilla on hyvät ominaisuudet, mutta niiden kustannukset ja käsittely voivat vaihdella.
Talliyrittäjien on jo siis harkittava vaihtoehtoisia kuivikkeita ja arvioitava niiden kustannuksia, saatavuutta ja suorituskykyä. Vaikka turpeen korvaaminen voi tuoda mukanaan haasteita, se tarjoaa myös mahdollisuuden siirtyä kestävämpiin ja ympäristöystävällisempiin vaihtoehtoihin, mikä voi pitkällä aikavälillä hyödyttää sekä ympäristöä että hevostaloutta.
Penina Peltonen
Kirjoittaja on pitkän linjan hevosalan ammattilainen, digitaalisen sisällöntuotannon asiantuntija sekä virolaisen Biohansa-maatalousyrityksen mediavastaava.