Tulihan se sieltä: pitkään ja hartaasti odotettu pelimarkkinapäätös. Hevospelaaminen siirtyy muun vedonlyönnin tavoin kilpailtuun lisenssimarkkinaan.
Tätä hevosala esitti kantanaan jo helmikuun alussa. Päätöksen venymisestä marraskuulle voi ymmärtää, ettei se ollut lakiluonnoksen valmistelijoille helppo. Poliittista vääntöä riitti varmasti kulisseissa.
Kyseessä on voitto hevosalalle, muttei alussa mikään lottovoitto. Se antaa ohjat omiin käsiin ja päästää radat irti kahlitsevan ja huonosti kannustavan valtionavustusjärjestelmän otteesta, mutta edellyttää kovaa työtä. Ravikilpailutoiminta on rahoitettava itse pelituotoilla ja organisoitava entistä tehokkaammin. Mutta mikä tärkeintä: nyt alalla on myös kasvun mahdollisuudet. Valtionavustusjärjestelmä ei niitä realistisesti tarjonnut.
Siirtymäkaudelle 2025–26 lisää haastetta aiheuttaa samassa yhteydessä pienenevä valtiontuki. Ihan pelättyä 8,5:ttä miljoonaa euroa vuodessa tuki ei pienene, mutta merkittävästi kuitenkin.
Maakuntaratojen toimintatukea leikataan 1,7 miljoonalla eurolla eli 18 prosentilla. Maakunta- ja kesäratojen palkintotukea leikataan 2,9 miljoonalla eli noin 13 prosentilla.
Maakuntaradoille ei helpotusta ole luvassa, vaan asian kanssa on elettävä, kunnes oma peliyhtiö alkaa tuottaa vuodesta 2027 alkaen tulosta. Jo nyt useat raviradat elävät köyhyysrajalla. On tehtävä rakennemuutoksia niin yksittäisten raviratojen sisällä kuin lajissa valtakunnallisesti ja aloitettava ne nopeasti. Tuet säilyvät nykyisellä tasolla enää kaksi kuukautta.
Positiivisena uutisena voi päivän Hevosurheilusta lukea, että palkintoihin palkintotuen leikkaukset eivät merkittävästi vaikuta. Esimerkiksi yksittäisen Toto75-päivän palkintokakku ei juurikaan pienene. Parhaat kilpailumahdollisuudet taataan jatkossa entistä enemmän Suomessa syntyneille nuorille tai nuorehkoille hevosille.
Hienoja uutisia kaiken epävarmuuden keskellä erityisesti kasvattajille ja omistajille!