Kahden viikon päästä perjantaina ilmestyvää 3-vuotisteemaa varten on jälleen kierretty monta eri ravitallia. Itse kävin katsomassa varsoja Pohjanmaalla sekä Pirkanmaalla, ja molemmilla kierroksilla kamera sai vangita energisiä, urheilullisia ja kiiltäviä yksilöitä.
Ei kaikki kiiltävä kultaa lie, mutta hevosihminen tietää, että karvan kiiltävyys on hyvinvoivan eläimen merkki. Vaikka hevostarvikeliikkeistä saatavilla suihkeilla tuota kiiltävyyttä voidaan hetkellisesti korostaa, ei sitä voi hevoseen tehdä millään muulla tavalla kuin huolehtimalla oikeasta ruokinnasta ja liikunnasta.
Ihmismallien kasvoja muokataan erilaisin meikein toisinaan niinkin rajusti, että todellisuus on kaukana catwalkeilla nähtävistä minuuteista. Hevonen sen sijaan joko näyttää tai ei näytä hyvinvoivalta, sen kohdalla silmänkääntötemput eivät toimi.
Se, että Suomessa urheiluhevoset voivat yleisesti ottaen hyvin, ei ole uutinen. Kaikessa mediaseksittömyydessään se on aihe, josta tuskin valtamediassa koskaan kirjoiteltaisiin siihen malliin kuin yksittäisistä ikävistä kilpailutilanteissa sattuneista tapauksista.
Kun Oulun poliisi tiedotti viime viikolla tutkivansa Katajan Kunnarin tapausta eläinsuojelurikoksena, alkoivat eri mediat saman tien raapia asiasta artikkeleita, kuten uutistoimituksissa kuuluikin tehdä. Uutiskriteerein tarkasteltuna aihe on ajankohtainen, poikkeuksellinen, koskettava ja merkittävä. Se siis ylittää uutiskynnyksen helposti. On turha surra sitä, että asiasta kirjoitellaan, koska asia on yksinkertaisesti näin.
Antti Pylkkänen kirjoitti viime viikon perjantain Hevosurheilussa ajovitsan kieltoa käsittelevässä tekstissään, että meidän hevosihmisten on valittava, toimimmeko muiden mielipiteistä piittaamatta vai haluammeko olla yhteiskuntakelpoisia.
Suurelta osin laji jo on yhteiskuntakelpoinen. Raviurheilussa kilpailutilanne on kuin catwalk, vain muutama minuutti kokonaisuudesta. Silmänkääntötemppuja emme edelleenkään tarvitse, mutta oikeita valintoja ja avointa tiedotusta siitä, että kilparadoilla nähtävät hetket ovat vain pieni häivähdys, kun tarkastellaan eläimen hyvinvointia.
Menestys vaatii hyvinvointia, ja totta kai myös ravikilpailuissa tehdään kaikki voitava sen eteen. Ravi-catwalkin lavan takana lämmitetään, kääritään pinteleitä, pestään ja puunataan.
Pylkkäsen aloittama ajovitsa-keskustelu on tärkeä ja erityisen ajankohtainen juuri nyt, kun laji saa niskaansa negatiivista julkisuutta yhden ikävän tapauksen vuoksi. Mielestäni kysymys kuuluu, haluaako raviurheilua voimakkaasti vastustava ihminen nähdä karvan kiillon tai huolellisesti lämmitetyt eläimet, vaikka ajovitsan käyttö kiellettäisiin?
Henkilökohtaisesti en usko.