Raviurheilun nuorta nousevaa voimaa on jälleen juhlittu Young Power -gaalassa. Hyvä niin, se on nuorille tärkeä tapahtuma. Juhlan jälkeen on vuorossa aina arki. Poniraviharrastajalle se tarkoittaa usein koulun jälkeen keskittymistä ponin valmennukseen ja hyvinvointiin. Sekin on hyvä niin, pysyväthän ainakin sen ajan poissa pahanteosta ja oppivat vastuullisuutta, jota voi oppia vain eläimestä huolehtiessaan.
Kun ponien eteen tehdään työtä, on luonnollista, että niillä halutaan myös kilpailla. A-poneilla kilpailumahdollisuuksia onkin lähestulkoon kiitettävästi. Sen sijaan B-ponit ovat jääneet väliinputoajan asemaan.
Nämä yleensä gotlanninrussrotuiset ponit ovat jo huomattavasti lähempänä ravuria kuin pienemmät virkaveljensä ja -siskonsa shetlanninponit. Heikommalla suomenhevosella on jo aimo työ pysytellä hyvän B-ponin kyydissä, Suomen ennätys on Guminon 36,1a/1640 m.
B-ponit eivät kuitenkaan ole saaneet meillä sellaista jalansijaa poniraviurheilussa, kuin esimerkiksi naapurimaassa Ruotsissa. B-ponien kasvatus ravikäyttöön on meillä vielä pienemmissä lapsenkengissä, kuin A-ponien vastaava. Käytännössä olemme tuonnin varassa ja russ maksaa keskimäärin selkeästi enemmän kuin shettis.
Tämä jarruttaa B-ponien lisääntymistä, mikä taas heijastuu niille tarjottuihin kilpailumahdollisuuksiin. Asetelman voi kuitenkin kääntää myös toisinpäin. Kun ei tarjolla ole kilpailumahdollisuuksia, ei ole myöskään mielenkiintoa hankkia B-ponia. Kierre on loputon, ellei sitä päätetä lopettaa ja lisätä sarjatarjontaa.
Esimerkiksi helmikuussa koko valtakunnassa oli alunperin vain yksi sarja B-poneille. Maaliskuussa noin 2.00-ennätykselliselle (+-10 sek.) ponille ei alkukuukaudesta ollut yhtään sarjaa, kunnes 21.3-24.3 peräkkäisinä päivinä sopiva sarja oli tarjolla Teivossa, Vermossa, Kouvolassa ja Porissa. Loppukuusta jälleen ei mitään.
Sumaa pyynnöstä purettiin helmi- ja toukokuun puolelle, mutta siirretyt sarjat ovat vielä esimerkiksi Kilpailukutsut-lehdessä alkuperäisillä paikoillaan. Kuten sanottu B-poni on jo urheilullinen eläin. Siksi sille pitäisi pystyä luomaan jonkinlainen säännöllinen kilpailusuunnitelma. Se on nykyisellä sarjatarjonnalla mahdotonta.
On ymmärrettävää, että tämä ei ole raviurheilun ongelmalistan päällimmäinen asia, mutta se on tärkeä asia B-poneilla harrastaville. Ja heistä toivon mukaan kehittyy uutta polvea myös ”oikealle” raviurheilulle. Ainakin mikäli heille annetaan mahdollisuus harrastaa, harjoitella ja opetella alaa poniensa kera.