Aamut alkavat olla pimeitä ja illat hämärtyy koko ajan aiemmin ja aiemmin. Takassa on pitänyt pitää tulia jo useampana iltana. Puintityöt on vihdoin päästy aloittamaan. On tullut syksy.
Syksy tuo tullessaan pimeyden lisäksi märkyyden. Kohta on taas tallit täynnä märkiä loimia, kuraisia jalkoja ja tarhat muttuu kuravelliksi. Joka vuosi sama tarina, huomaa taas odottavansa ensimmäisiä pakkasia.
En ole mikään syksyihminen, mutta silti alku syksystä tykkään fiilistellä niitä kauniita värejä mitä luonto maalaa. Pohjosessa ruska olikin ihan oikea ruska, täällä etelässä lähinnä tuntuu siltä, että: "jaa, nyt ne lehet tippuu". Viime vuonna lähdin mummon luo Kuusamoon katsomaan syksyä. Olinkin vähän myöhässä ja jouduin ostaa Röllille toppatakin ja itselle paksummat housut. Liukastelin kesärenkailla lumisohjossa, mutta tulihan käytyä. On myös ihana lähteä ratsastamaan keskelle ei mitään ja nauttia siitä lehtisateesta. Päästää kiitoa sänkipellolla, eikä tarvitse ajatella mitään. Antaa vaan mennä! Kotona saa sytytellä kynttilöitä ja joskus oikein kiireisen työpäivän jälkeen voin illan tuijottaa vain takkatulta.
Mulla on nyt joku puskaratsuiluvaihde menossa. Ruuna ei meinaa päästä millään taaskaan mukaan sarjoihin, joten pakko on jotain mielenvirikettä keksiä ihan jo oman innostuksenkin takia. Ollaan tehty enemmän ratsastusharjoituksia. Kylläkin vasta käynnissä, mutta tehdään nyt kunnolla kerta on alettu. Maastoesteitähän me ollaan hypitty ennenkin, mutta tarkoitus olisi päästä kokeilemaan ihan normaaleja esteitä. Nyt on hyvä aika koittaa, kun pelloille pääsee ja sieltä ei ainakaan tila lopu! Mistäs sitä tietää millainen rusettihai kylmäköstä vielä tulee ;)