Raviurheilu on oma maailmansa, sanotaan. Tämä näkyy ja kuuluu raviurheilusta kirjoittavien ja puhuvien ihmisten parissa. Jos haluat tulla katu-uskottavaksi raviäijäksi tai ravimuijaksi, haluan antaa sinulle muutamia etikettiohjeita keskusteluun kokeneiden ravi-ihmisten kanssa.
Nämä voivat kuulosta pilkunviilaukselta, mutta raviurheilu on lukemattomien pienten yksityiskohtien taidetta.
Nyt keskitymme kielenhuoltoon puheen ja kirjoittamisen saralla. Tärkeää on ymmärtää ravimaailman yleinen asenneilmapiiri, jonka sisäistämällä on helpompi soveltaa oppimaansa käytäntöön. Ansiokkaita ravitermisanastoja löytyy internetistä esimerkiksi täältä:
Pukeutuminen ja yleinen käytösetiketti ruokavaliosuosituksineen saa oman tilansa toisella kertaa.
TARTTI
Karkein virhe, mitä voit tehdä, on puhua kilpailusta tai startista. Älä koskaan käytä kaksoiskonsonantteja puhuessasi ravi-ihmisten kanssa. Se on elitististä ja vastenmielistä. Startti on tartti ja pruuvi on ruuvi. Asiantuntemustasi tehostaaksesi voit myös jättää sanojen välistä kaksoiskonsonantit pois. Eli näin: ”Tamma oli ruuvisa hyvä, mutta tartisa huono.”
RATALLE
Jos puhut raviradasta, älä koskaan koskaan vie hevostasi ”radalle”. ”Vein orihin ratalle.”, on oikea ilmaus. Yleisohjeena voidaan todeta, että D-kirjaimen voit jättää ravikieltä puhuessasi kokonaan pois.
PÄÄVEHKEET
Älä käytä sanaa suitset, koska se viittaa ratsupellejen maailmaan. Vaikkakin ravimaailma on naisistunut ja ratsastuksenkin on huomattu olevan loistavaa valmennusta monille ravureille, liika on aina liikaa. Suitset on ”päävehkeet”, ”päittet” tai jotain muuta. Mutta ei suitset. Älä käytä myöskään sanaa ”vyö” Häntävyö on ”häntäremmi”. Ajopiiskasta omakohtaisesti miellyttävin kiertoilmaus on ”vitta”. Se tuo mukavasti lapsuusmuistot mieleen.
HANKURI
Ravihevosilla ei ole kesäihottumaa. Joku voi olla hankuri, paitsi siitosoriit.
HÖLKKI
Mitä parempi hevonen, sitä vaatimattomammin ja vähättelevämmin siitä pitää puhua. Koskaan ei tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Ura on ohi ja vahingoniloisia kyselijöitä riittää. Tai startin jälkeen tullaan kyselemään, että ”Mikäs nyt, pistin peliä tammallesi, mutta ei oikein kulkenu…” On hyvä tiedostaa, että jos olet kehunut hevosta, eikä se pärjääkään, olet tavallaan velkaa pelurin häviämän summan hänelle.
Positiivisimmillaan voit sanoa hevosestasi, ”ihan normaalin oloinen”, mutta sitten epäillä radan sopivuutta, lähtörataa, lähtötapaa ja kehua vastustajia. Tai näin: ”Jos kaikki sattuu kohralleen ,vähä voiraa pärjätä. Mutta eihän näistä koskaan tiärä.”
Jos haluat ottaa kehun vastaan niin positiivisesti kuin mahdollista ylivoimavoiton jälkeen, voit sanoa. ”No joo, tänään se hölkki ihan mukavasti.”
JAKSU
Ilmaus on suhteellisen uusi. Hevosesta, joka jaksaa jyskyttää tasaisen reipasta vaikka kolmekymmentä kilometriä, voidaan sanoa: ” Sillä on mukavasti jaksua.” Ravimedioissa käytetään ilmausta ”jakso”. Voisi olettaa, että ”jakso” tarkoittaa ”pätkää”-pätkänopeutta tai sitä, että jaksaa juosta vain osan matkasta. Mutta ei, ”jakso” tarkoittaa väsymätöntä hevosta.
Ja jos tällainen väsymätön Köppinen tai Naputus joskus väsyy, voi todeta, että ”siltä pitää kattoo veret.”, tai ”käyttää linikalla”. Ja jos käytetään hevosta eläinlääkärin luona, kannattaa ensisijaisesti käyttää jonkun tietyn meritoituneen eläinlääkärin nimeä. ”Käytettiin ruuna Houtulla.” Sinun pitää tietää kuka on Houttu tai Tupamäki.
MUKAVAN PÖRHEE
Varsinkin suomenhevosiin näitä hevosia silloin tällöin sattuu. Tämän päivän ravureissakin niitä on. Ne käyvät kuumana ja pullaavat. Ovat jopa hengenvaarallisia. Raviohjelmissa on muodissa ilmaus ”väkivaltainen”. ”Perttusella on pitkät kolme minuuttia, Ravituuli on väkivaltainen ajettava.”, sanoi Kari Lähdekorpi.
Älä käytä tallialueella näitä dramaattisia termejä. Ravimies on julkisella paikalla tohtoritason vähättelijä. Voit sanoa silmämuniaan muljauttelevasta ryöstäjästä: ”On mukavasti ohjilla.” ”On hyvin kuulolla.” ”Mukavan pörhee ajettava” tai ”Pikkusen leukava”. Mutta älä liioittele vaaramomentteja. Kunnon kuskilla pitää olla käsivarret siinä kunnossa, että hevonen voi niihin vähän nojata.
MUKAVASTI LUONNETTA
Jos omistat suomenhevosoriin, joka on mahdoton käsitellä, ja jonka ruunausta välttelet kuninkuusravien toivossa, se on ”luonteikas”. Arjen toimissa sinulla pitää olla silmät selässäsi, sillä ori odottaa koko ajan tilaisuutta päästä laumanjohtajaksi tappamalla sinut. Talutettaessa se kulkee koko ajan kahdella jalalla, ja monta läheltäpiti tilannetta on ollut. Kerran jouduit ravipaikalta sairaalaan jäädessäsi orisi ja vieraan tamman väliin. Alkuesittelyissä ori esittelee joustavan ravin sijasta sukukalleuksiaan, eikä volttaus onnistu tammojen vuoksi. Kilpailurutiinia vaan, niin kyllä se siitä. Pikkusen luonnetta pitää olla, muuten ei pärjää.
RUUNA, TAMMA, ORIHI, ORII
Älä koskaan puhuttele hevosiasi niiden nimillä. Voi käydä ruunan kanssa ratalla, tai ilmoittaa tammasi tarttiin. Nimeä käyttämällä tavallaan aliarvioit toista keskustelijaa. Vaikka hevosesi olisi ollut vuoden tauolla, oikea ravimies kyllä tietää, kenestä puhut. Tai ainakin näyttelee tietävänsä.
Varsasta ja kilpailemattomasta nuoresta hevosesta voit käyttää tarkentavaa ilmausta sen isän mukaan, ”Vieskeriläinen” tai ”Tuiskutopilainen”.
YHDYS SANAT
Jos kirjoitat autenttista ravikieltä, tärkeintä sääntö on, että yhdysanoja ei ole olemassa. ISOJEN, pienten ja isojen alkukirjainten käytössä kannattaa olla suurpiirteinen. Välimerkeistä voit käyttää ainoastaan pistettä ja huutomerkkiä.
HEVOS KAUPAT
Jos esimerkiksi myyt hevosia hevostalli.netissä, laita useampi hevonen samaan ilmoitukseen otsikolla: ”Eläke ukko vähentää”, sitten vaan puhelinnumero alle. Hevosten nimiä ja tietoja annetaan vasta puhelimessa. Ja jos joku soittaa, yksikään hevonen ei saa olla myynnissä alle kymppitonnilla. Jos hintavuutta ihmetellään, sanot vain, että ”elä osta huonoa, sellasta märännyttä ei kannata ostaa. Osta sellanen millä on nelijä jalakaa.”
TEORIASTA KÄYTÄNTÖÖN
Anna ruunalle rekkee talavi hankireenisä ja polanteilla. Kun ruuna on viimein tartisa, juokse tallikahvioon ja huuda isoon ääneen KEULAAN JA KUKAT!