Hevosurheilussa 10.7.2024 kerrottiin Hippoksen ajatuksesta hyödyntää tekoälyä tulevissa säästötoimissa. Tarkemmin ravipäivien vähentämisessä. Ravitalous elää valtionavun varassa, ja alan kehittyminen tai näivettyminen on pitkälti kiinni itse alasta riippumattomista seikoista. Järjen käyttö on kuitenkin vielä sallittua.
Säästää voi monella tavalla. Mallia voisi hakea historiasta. Suomen selviäminen jatkosodasta liittyi paljolti tykistön tehokkuuteen. Vähät ammukset osattiin keskittää oikeaan paikkaan. Myös ravitaloudessa kohdistaminen ja oikeiden johtopäätösten tekeminen on tärkeää. Ravitalouden tilastot ja niihin liittyvä kehitys antavat hyvää pohjaa päätöksille.
Viime vuosien aikana maksettujen palkintojen määrä on kasvanut yli kuudella miljoonalla eurolla. Samaan aikaan raviharrastajien ja kilpailleiden hevosten määrä on laskenut kiihtyvällä tahdilla. Palkintojen kolmanneksen nousu on näkynyt raviharrastajien, hevosten ja ravipelien sekä muiden tärkeiden suureiden vastaavan suuruisena laskuna. Johtopäätöksiä kehityksestä voisi olla se, että palkintopotin suuntaaminen suurkilpailuihin ja nuorille hevosille ei ole ollut oikea ratkaisu. Toinen, vielä tärkeämpi päätelmä on se, että raha ei kaikkea ratkaise. Raviurheilussa ja sen menestymisessä on kysymys suurista tunteista, toivosta ja yhteisöllisyydestä.
Raviratojen tilanne on vaikea. Tiukka valtionohjaus ja osin mahdottomat yhtälöt ovat ajaneet raviradat ahdinkoon. Raviradan perinteiset tehtävät on unohdettu. Odotukset kohdistuvat muuhun kuin itse ravitoimintaan. Väsyminen ja turhautuneisuus näkyvät raviradan ihmisissä. Raviradan myötä kärsii koko raviyhteisö. Ravirata on oman alueensa ravitoiminnan keskus. Ilman ravirataa alueellinen ravitoiminta loppuu.
Riippumatta profiilista tai palkintotasosta ravit on tärkeä asia. Hippoksen voimassa oleva strategia lähtee liikkeelle kolmiportaisesta raviurheilusta. Lähtökohtana tulisi olla laaja ja alalle pohjaa antava innokas harrastajakunta, suuri hevosmäärä ja terve kasvatus. Perusta, missä harrastetaan ja mistä noustaan ylöspäin. Jostakin syystä tämä hyvä strategia ei ole meillä käytössä. Voimavarat keskitetään huipulle ja asioihin, jotka eivät tuo raviurheiluun uutta, mutta vievät sitäkin enemmän.
Tekoälyn ja nykytekniikan hyödyntäminen on hyvä asia. Kysymys on kuitenkin apuvälineistä, ei asioista, joille päätöksenteko voidaan siirtää. Raviurheilun osalta päästään pitkälle käyttämällä maalaisjärkeä ja luottamalla hevosen voimaan. Mitään lajia ei voi kehittää vähentämällä lajinharjoittamismahdollisuuksia. Yksinkertainen totuus, jonka myöntämiseen ei tarvita tekoälyä.
Kari Eriksson
Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen