Vuosi ei olisi voinut juuri paremmin alkaa 8-vuotiaalle Eetille. Kuudesta ensimmäisestä kilpailustaan se voitti viisi. Voittoprosentti oli 83.
Vire jatkuu, nyt startteja on yhdeksän ja voittoja kuusi.
Eetin omistaa kimppatalli Staalon Kojamot. Siihen kuuluu oriin viisi tärkeintä taustavaikuttajaa.
Etelän miehelle nimi Staalon Kojamot ei sytytä lamppua, joten parasta kysyä siitä suoraan kimppatallin nimen laatijalta, Juha Törmäseltä.
”Nimi viittaa sukumme historiaan, minun, valmentajaveljeni Jouni Törmäsen ja hänen poikansa Jere Törmäsen. Olemme Kuusamosta kotoisin kaikki, mutta meidän isoäitimme on ihan aito kolttasaamelainen.”
Alkuperäiskansan juuria on Törmästen verissä vielä jäljellä.
”Kojamo on Pohjois-Suomessa tunnettu uroslohen, oikean sellaisen vanhan koukkuleuan kutsumanimi.”
Staalo eli saameksi stáálu tarkoittaa haltijaa, joko hyvää tai pahansuopaista. Staalolla on merkittävä asema saamelaisten luonnon palvonnassa ja perinnetarinoissa.
”Kimppatallissa me olemme kuin hyvän haltijan uroslohet, jotka ovat tottuneet liikkumaan vastavirtaan isoissa koskissa, joita Kuusamossakin yhä näkee, ja vastuksesta huolimatta aina pyrkineet eteenpäin”, nykyisin Lohjalla asuva, mutta aiemmin Kuusamon erämaasafareita järjestävän yhtiön omistajana Kuusamon hyvin tunteva Juha Törmänen kuvailee.
”Uroslohien joukossa sinnittelee sisukkaana mukana myös yksi naaras”, Törmänen viittasi hevosen kasvattajaan Anita Viitaseen, joka kuuluu omistajatiimiin Törmästen sekä Olli-Pekka Hämäläisen kanssa.
Juha Törmänen sanoo seuranneensa innokkaissa fanijoukoissa Jouni Törmäsen tallin kilpailuja Sodankylästä aina Pariisiin asti. Hänen oma aktiivinen hevosharrastuksensa jäi nuoruusvuosiin haitallisen allergian vuoksi. Nykyään mies työskentelee rakennusten kuntotarkastajana.
Pariisista muistetaan ori Feelis. Se kilpaili Vincennesin kylmäveriottelussa kahtena talvena, vuosina 2012 ja 2013. Jouni Törmänen ajoi ensimmäisenä vuonna sen kerran kolmanneksi.
Feelis on Anita Viitasen paras kasvatti rahapalkinnoissa laskettuna. Eeti on listalla neljäntenä Edlan ja Suvineidon jälkeen.
Anita Viitanen on 80-luvun lopulta asti tullut tunnetuksi monipuolisena suomenhevoskasvattajana ja hevosvaellusyrittäjänä Keuruulla. Hän on kasvattanut yli sata hevosta. Yhdessä miehensä Jouni Törmäsen kanssa he pyörittävät hevostilaa. Osa hevosista on yhteisomistuksessa ja yhteisiä kasvatteja.
Viitanen korostaa jalostusvalinnoissa sukulinjojen voimaa.
”Alo Valoa ja Vekseliä ei pidetty yleisesti parhaina periyttäjinä, mutta niistä polveutuva Kiikun Tytön emälinja jaksaa tuottaa hyviä yksilöitä.”
Sen 11 jälkeläisistä voi poimia esimerkeiksi K.T. Mantelin, 23,8aly, 14 voiton K.T. Jäävin, kymmenen voiton Kaskumman ja Eetin jättäneen tamma Editin.
”Niin Edit kuin K.T. Manteli olivat hyvärakenteisia, kevyitä ja urheilullisia hevostyyppejä. Sopivat urheileviksi ravureiksi ja miksei myös ratsuiksi.”
Eetin isästä Taikurista on suhteellisen vähän jälkeläisiä, mutta Viitasen mukaan ne ovat voitontahtoisia.
Viitasen kasvatuksen monipuolisuudesta kertoo esimerkiksi suomenhevosratsu Voiveikko. Se on tunnettu kenttä- ja estehevosena ja nykyään myös siitosoriina. Myös ori Lokson Taikautun tuntevat suomenhevosratsujen harrastajat ja värifriikit. Se on rautiaanpäistärikkö.
Viitasen kasvateista löytyy koko värikirjo. Kaiken muun ohessa Anita Viitanen tunnetaan värijalostajana, jonka tilalla voikko, sabino, päistärikkö ja kimo voivat tulla vastaan rinta rinnan.
Eeti muutti nuorena Kokkomäen tilalta ravivalmentaja Olli-Pekka Hämäläiselle Joroisiin Etelä-Savoon. Hän on valmennuksen ohessa erikoistunut varsojen ajo-opetukseen ja opetti myös Eetin ajolle. Hämäläinen huolehti kaikesta Eetin uralla aina viime vuoden alkuun asti.
”Pienehkö ja arka – sen muistan varsasta, kun se muutti meille”, Hämäläinen kuvailee.
Opetuslähdön Eeti juoksi 3-vuotiaana ja kilpailemisen se aloitti 4-vuotiaana.
”Huomattava muutos nähtiin seuraavana talvena 4–5-vuotiskausien välissä. Oriin itseluottamus parani silloin aimo annoksen. Se näkyi harjoituksissa ja kaikessa tekemisessä.”
Seitsemänvuotiaana maaliskuussa Eeti palasi synnyintilalleen Jouni Törmäsen valmennukseen.
”Siirtoon ei liity mitään suurta dramatiikkaa”, Hämäläinen toteaa.
”Meillä on ollut Jounin kanssa muitakin hevosia, joiden kanssa olemme vaihtaneet paikkaa tilanteen mukaan. Eeti olisi lähtenyt Jounille varmasti jo nuorempana, ellei hänellä olisi ollut silloin pahoja selkävaivoja.”
Hämäläisellä on tällä hetkellä ajovalmennuksessa 13 hevosta, joista kolme kilpahevosta. Oriasemansa Hämäläinen lopetti kolme kautta sitten.
”Oriaseman pito on mielestäni järkevää ainoastaan silloin, jos omistaa itse oriin. Silloinkin astutettavia tammoja on kaudessa oltava vähintään muutamia kymmeniä.”
Eetin monista voitoista huolimatta vastoinkäymisiltä ei ole vältytty. Hevosen jaloissa on riittänyt hoitamista.
”Se on ottanut hoitoa hyvin vastaan viimekesäisten monien operaatioiden aikana. Kiitos kuuluu eläinlääkäri Jarno Kauhaselle.”
Eetin tähänastinen ura onkin tuottanut säkenöivimmät hetket aina talven kilpailuissa. Se on saanut valmentajan tuumimaan, josko oriin kilpailusuorituksiin vaikuttaisivat lämpimien säiden tuomat vitsaukset, kuten siitepölyallergiat. Varmuutta siitä ei ole.
”Sen emänisä K.K. Kössikin oli käytännössä lähes pelkästään talvihevonen”, Törmänen muistelee, mutta toteaa, että Eetillä jatketaan kohti kesää nyt, kun pyörä pyörii.
Jalkavaivojen ehkäisemiseksi Eetillä ei juuri ajeta harjoituksissa muuta kuin kävelyä. Etujalassa on kerran ollut hankosidevamma ja uusia ei tietenkään toivota.
”Pääasiassa se kävelee kerran päivässä tunnin harjoituksen ja liikkuu muuten paljon tarhassa. Onneksi mäkiset maastot antavat vastusta kävelyvauhdissakin.”
Kävelylenkkien lisäksi ajetaan kerran viikossa yksi kevytvauhtinen hölkkäharjoitus.
Eetin voitoista voi löytää useita yhtäläisyyksiä. Jouni Törmänen on ajanut joka kerralla erittäin hyvin, rauhallisesti ja täysin ajokkiinsa luottaen. Hän on istunut parijonossa toisena tai usein neljäntenä ulkona ja luottanut ajokkinsa loppukirin tenhoon. Lisäksi Eeti on pysynyt aina kiitettävästi ravilla, vaikka vastustajia on poukkoillut kielletylle laukalle joskus hyvinkin läheltä sen edestä.
Eeti on yleensä ratkaissut pelin lähtemällä ulkoradoille loppukiriinsä 500–650 metriä ennen maalia, joskus jo sitäkin aikaisemmin. Ori on jatkanut kiriään viimeisessä kaarteessa tarvittaessa jopa neljättä tai vielä ulompaa rataa pitkin. Urheilukuntoa uhkuen se on hyvästellyt vastustajansa.
”Positiivisinta tänä vuonna on ollut juuri se, että se on ravannut hyvin maaliin asti. Nuorempana sen ravi mureni loppua kohti.”
Suorituksista Törmänen arvostaa korkeimmalle maaliskuun alussa Lahdessa juostun ykköstilan.
”Tulihan ori siinä loppua 23-vauhdilla.”
Eeti oli silloin loppusuoralla murskaavan ylivoimainen. Katsojille voitosta jäi mieleen täyden kympin suoritus. Törmäsen muistikuva ohjastuntumasta ei ollut aivan yhtä ruusuinen.
”Alussa laukka oli enemmän kuin lähellä. Hevonen ryöhäsi menemään rauhattomasti ja oli mennä peitsille liikaa innokkuuttaan. Se oli pirun kuuma ja aggressiivinen silloin. Ehkä siksi, kun ottaa huomioon kaikki vaikeudet, voittojuoksua voi sanoa tähänastisista parhaaksi.”
Törmänen koki hevosmiesurallaan hetki sitten suuren tappion menetettyään juuri 4-vuotiaaksi tulleen ori Korskun suolikierteeseen.
”Ajattelin jo, että se on elämäni hevonen. Siinä tuntuivat olevan kaikki osaset kohdallaan.”
Korsku oli Anita Viitasen ja Jouni Törmäsen yhdessä kasvattama ja omistama. Sen isä oli Viesker ja emä Forssan kuningatarkilpailussa nähty K.T. Manteli.
Voitto allaan Oulun haastajadivisioonakarsintaan lähtevä Eeti tuonee menetykseen sentään hiukan lohtua.
Teksti: Tapio Mäenpää - julkaistu 8.5. Hevosurheilun paperilehdessä