Ypäjällä Kartanon koululla (Ypäjän kunnan yläaste) pidettiin suomenhevoskasvatuksen seminaariviikonloppu. Pääaiheena oli uudistettu jalostusohjesääntö, joka herätti keskustelua tilaisuuden päättäneessä paneelikeskustelussa.
Työryhmän mukaan jalostusohjesäännön uudistamisen missio on ollut se, että saataisiin entistä enemmän informaatiota jalostuseläimistä, ei niinkään tulevaisuuden luotsaaminen sinänsä. Tämä tuli esille vastauksessa Marianna Paavolaisen puheenvuoroon, jossa hän kysyi miksi työhevossuuntauksen kantakirjausvaatimuksia entisestään kiristettiin, vaikka kantakirjattavia ei joka vuosi ole saatu edes viittä kokoon.
"Nyt hevosten taustalla olevia ihmisiä ja heidän osaamistaan kehittämään, että saadaan hyvin toimivia yksilöitä työhevoskokeisiin", kannusti Eero Perttunen osaltaan ja viittasi Hannu Vähäkankaan aiemmin päivällä esittämään toiveeseen, että vanhaa hevosmiestaitoa jaettaisiin konkreettisesti alan oppilaitoksissa. Käytännön osaaminen alkaa olla jokapäiväisessä hevostoiminnassa kortilla. Vaikka Suomessa on hevosalan osaajia, heidän tietotaitoaan ei hyödynnetä.
"Risto Tupamäki pitäisi sosialisoida tähän tarkoitukseen", Vähäkangas oli todennut.
Suomenhevosen luonteen merkitystä tuotiin esille moneen otteeseen, vaikkei se toisaalta ole erityisen vahvasti periytyvä ominaisuus. Edelleen todettiin, että sukusiitosasteeseen pitäisi pienessä 20 000 yksilön populaatiossa kiinnittää enenevästi huomiota, samoin populaation terveyteen.
Mitä suomenhevosten terveysongelmat sitten ovat? Riippuu jonkin verran keneltä kysyy.
Eläinlääkäri Kristiina Ertola totesi tarkoitukseen soveltumattoman tyypin ja raskaan rakenteen aiheuttavan yleisesti terveysongelmia. Kun nämä yhdistetään liian kovaan valmennukseen, hevosille tulee epämääräistä luukipuilua. On kaviorustojen luutumaa, kesäihottumaa, purentaongelmia ja irtopaloja.
Irtopaloista tuli esiin kahta mielipidettä. Valmentaja Antti Ojanperä ei näe sitä suomenhevosen suurimpana ongelmana, vaan asiana, jonka kanssa voi elää. Entinen Hippoksen jalostusjohtaja Terttu Peltonen taas nostaa irtopalat hyvinkin suurena epäkohtana ja näkee niiden määrän huolestuttavasti lisääntyneen 80-luvulta.
Sunnuntaina suoritettiin parhaiden suomenratsuvarsojen palkitseminen Jon Ahlskogin lahjoittamilla kiertopalkinnoilla. Niihin kaiverretaan aina voittajien nimet ja jo kymmenes vuosi on meneillään.
Kolmivuotispalkinto meni Leiskan Valtolle (Murron Valo - Vauhdin Tuikku, Vauhdin Pöly) , jonka omistaja Päivi Liimatainen kävi hakemassa palkinnon. Kasvattajat ovat Ida ja Camilla Sipponen.
Neljävuotias palkittava on Ypäjä Iskelmä (Ponuveikko – Natsos, Samuli) ja on myös viime vuoden voittajan täysveli. Hevosopistolta jo valmistunut Luis Schau koulutti oriin varsan polku -remonttikoulutuksesssa, kyseistä työtä valvovan Maaret Lahtisen ohjauksessa.
Lisäksi annettiin Kelmin muistopalkinto. Se annettiin jälleen Petra Rantalan Corleonelle (Erovisku - Karine, Vireeni), joka on ravisukuinen mutta josta tuli näin hyvä ratsu - kuten Rantala itse ilmaisee. Corleone tähtää taas Heidi Svanborgin ratsastamana suomenhevosten mestaruuksiin, jotka ratsastetaan tänä vuonna jälleen Ypäjällä.
Enemmän päivien annista maanantain RatsastusPLUSsassa ja lehdessä tulevalla viikolla.
Sunnuntain paneelin veti Päivi Laine ja siihen osallistuivat: Katja Kannisto, Kristiina Ertola, Heidi Sihvo, Jenni Timlin, Hannu ja Elina Vähäkangas, Terttu Peltonen, Susanna Back, Antti Ojanperä ja Jutta Ihalainen.