Kuukauden hevosemme, viisivuotias Vitter, starttasi huhtikuussa kaksi kertaa. Vermossa syntyi 2600 metrin ryhmälähetyksen SE ja Porissa ori voitti Satakunta Seniorin.
Kuinka rakastammekaan tuhkimotarinoita ja urheilu on ollut niille kautta aikojen oivallinen lähde. Urheilusta yleensä, ja hevosurheilusta erikseen, tästä lähteestä on nauttinut monet ryypyt Hollywoodkin. Vai onko joku välttynyt näkemästä elokuvaa, jossa vaatimattomasta varsasta kasvaa suuri voittaja?
Tarinaan kuuluu erottamattomasti kehnoissa oloissa kasvaminen, huono valmentaja joka lisäksi mielellään on väkivaltainen juoppo sekä yksi ihminen, joka kaikesta huolimatta uskoo tähän onnettomaan hevosyksilöön, hankkii sen itselleen ja onnistuu kuin onnistuukin nostamaan sen huipulle.
Niin paljon kuin rakastammekin näitä tuhkimotarinoita, niin tämä ei ole sellainen. Oikeastaan tämä on sellaisen vastakohta. Todellinen antituhkimotarina. Kertomus siitä, miten hevosen ympärillä on vain ammatti-ihmisiä ja sen kanssa tehdään määrätietoisesti kaikki oikein. Kauniiksi kiitokseksi hevonen myös vastaa saamaansa mahdollisuuteen.
Vitterin kasvatti ja valmensi hevoseksi maan kovimpiin ammattimiehiin kuuluva Seppo Suuronen. Häneltä sen osti etevän hevossilmän omaava Jalmari Svart, jolle vuosikymmenet ovat tuoneet näkemystä ja ymmärrystä. Nykyiseen menestykseen johtavan ketjun täydentää kolmisen kuukautta sitten tehty valmentajanvaihdos, jossa Vitter siirtyi osaavista käsistä toisiin osaaviin käsiin. Svart valitsi oriin valmentajaksi armoitetuksi suomenhevosmieheksi tunnustetun Teemu Okkolinin.
Vitter on palkinnut sen ympärillä toimineet ihmiset ja noussut alkukauden kovimmaksi viisivuotiaaksi. Kolme starttia ja yhtä monta voittoa. Eikä vain ne voitot, vaan kuinka häikäisevällä tyylillä ne ovat tulleet. Vermossa juostu SE 26,7akp, ja viimeksi huima esitys Satakunta Seniorin voittojuoksussa, eivät ole jättäneet toivomisen varaa.
”En minä ole tällaisen hevosen kyydissä ennen istunut”, Teemu Okkolin sanoo tyhjentävästi. ”Pitkässä juoksussa sen kanssa on kaikki mahdollista.”
Porin Satakunta Seniorissa oriin rattailla oli Mika Forss, kun Okkolin ajoi osaomistamaansa Mökin Tähteä.
”Ei siitä voi käyttää kuin superlatiiveja, ihan mahdottoman lahjakas hevonen”, Forss tunnustaa. ”Startti ei jättänyt arvailujen varaan muuta kuin kuinka kovaa se olisi mennyt, jos olisi tarvinnut.”
Forss kertoo sentään kerran olleensa yhtä hyvissä ohjissa.
”En voi verrata sitä ajamistani hevosista muihin kuin sen isään. Ajoin Vieskerillä kerran Oslossa hiitin.”
Kuninkaista puheenollen Teemu Okkolinin ja Jalmari Svartin jutustelussa vilahtelee muutamaan kertaan vuosiluku 2017 ja Vermon ravirata. Mitä sitten sillä tarkoittavatkaan.
Kaksivuotiaana Vitter ei synnyinsijoillaan Juvalla herättänyt vielä suuren suurta huomiota.
”Se tuntui tavalliselta, tasaiselta varsalta, mennä humpsutteli muiden mukana”, Seppo Suuronen kuvailee.
Kaksivuotiskesänä laitumella oriissa ilmeni ikävä vika. Kesäihottuma.
”Se hankasi siellä itsensä aika pahasti. Hinkkasi vielä vähän kolmevuotiaanakin, mutta mikä harvinaista, se lopetti sen. Nelivuotiaana se ei hangannut enää juuri ollenkaan. Tietenkin tytöt hoitivat sen ihoa hyvin joka käänteessä. Ötökkäaikana se pidettiin yöt sisällä ja aamusta varhain ulkona.”
Kesäihottumaiset tuntuvat vain lisääntyvän suomenhevosrodussa, mutta samalla ongelmaa on opittu hoitamaan yhä paremmin.
”Siinä pitää olla aina askeleen edellä”, oriin nykyinen hoitaja Henna Halme kuvailee. ”Jos hevonen pääsee hankaamaan ihon rikki, olet jo myöhässä.”
Jalmari ”Jamma” Svartia ei ongelma pelottanut, kun hän osti oriin.
”Huippuhevosissakin on hankureita”, Svart korostaa.
Hän sai ystävältään Jori Turjalta vinkin tanskalaisesta homeopaattisten aineiden valmistajasta.
”Vitterille alettiin antaa niitä aineita jo Suurosella, eikä ori ole enää hangannut yhtään. On sillä tietysti omat shampoot ja voiteetkin.”
Kesäihottuma on jäänyt jotenkin salattavaksi ja hävettäväksi ongelmaksi. Moni voi myöntää hevosella olevan jalkavian, mutta ei mielellään sitä, että se on hankuri.
”Vialle on vanhastaan jäänyt sellainen maine, kun sitä ei oikein osattu hoitaa eikä sellaisesta hevosesta ollut työajoon”, Svart näkee.
Okkolin tunnistaa asenteen.
”Kun myyn hevosta ja puhelin soi, niin melkein ensimmäisiä kysymyksiä on, että onko hankuri”, Okkolin hymähtää, mutta myöntää myös, ettei se mikään toivottavakaan ominaisuus ole.
”Työläs vikahan se kieltämättä onkin, mutta kurissa pidettävä. Se pitää vaan ottaa päivittäin huomioon. Jos sen päästää pahaksi, niin se vaikuttaa suorituksiinkin. Ottaa hevosesta jo pykäliäkin pois.”
Vitterin menoa kesäihottuma ei haitannut ja kolmevuotiaana Suuronen huomasi, ettei kyseessä ole aivan tavallinen tallaaja.
”Siitä alkoi näkemään, että tulossa on tavallista parempi hevonen”, hän sanoo.
Opetuslähtönsä Vitter teki kesäkuussa. Syksyllä laidunkauden päätyttyä Suuronen heräsi tilanteeseen, jossa huomasi hevosia olevan enemmän kuin kylliksi.
”Omia hevosia oli siinä vaiheessa 45 ja ajateltiin vähentää. Pakko näitä on aina välillä myydä ja ne myytiin, mitä kaupaksi saatiin.”
Vitteriäkin kävi useampi katsomassa ja koeajamassa, mutta se ei miellyttänyt tarpeeksi ketään. Petri Hedman oli kerran käymässä Svarteilla ja hän toimitti, että Suurosella on tällainen lahjakas ja suvukas varsa, mutta hankurina se ei häntä kiinnosta.
”Se jäi mun mieleeni vahvasti ja sanoin isälle, että eikö osteta se”, Jamman tytär Sabrina Erus kertoo. ”Sain vaan sen niin vahvasti päähäni, että se piti saada.”
Mitäpä isät tyttäriltään epäisivät ja Svart sopi puhelimessa Suurosen kanssa kaupat.
”Kaupat sovittiin siinä ja maksoin hevosen koelähtöpäivänä, mutta kuitenkin ennen koelähtöä”, Svart kertoo. ”Se oli halpa hevonen ostaa, 6 000 euroa. Seppo takasi, että se menee koelähdössä 1.40 ja minulle Sepon sana on aina riittänyt.”
Suuronen oli sanansa mittainen tässäkin kohtaa, Vitter taittoi lokakuussa koelähdön 37,4. Kuukauden päästä se starttasi, mutta petti suosikkina kolmanneksi 38,3ke-ajalla. Ilman silmälappuja oriilla oli liikaa ihmeteltävää. Toiseen starttiinsa Vitter väläytti jo erilaista osaamista. Varsat Vauhdissa -finaalissa sen edelle jäi vain paalulta lähtenyt tallikaveri Taruntuuli ja silloinen tuore SE-ori Kihisee. Aika oli komea 32,2ke.
Nelivuotiskautensa Vitter aloitti kahdella voitolla.
”Sillä oli kolmevuotiaana pikkuvaivoja ja ne hoidettiin pois”, Jalmari Svart kuvailee. ”Mutta sitten nelivuotiaana alkustarttien jälkeen ne alkoivat taas vaivaamaan.”
Ori juoksi kuitenkin Pikkupelimannin karsinnan kakkosena itsensä tähtijuoksijaluokkaan. Finaalissa se oli laukan hidastamana viides, mutta meni jo 26,4ake.
”Pikkuprinssissä halusin ajaa itse ja tunsin jo lämmittelyssä, ettei se ollut ihan satku. Jukka Houttu on ollut hyvä ystävä ja aina auttavainen. Hän vain leikkaa nykyään, mutta kun vaatimalla vaadin, niin hän kävi itse hevosen läpi. Ei kehdannut kieltäytyä. Hän löysi heti vian, hevosella oli polvikanavissa ongelmaa. Jotkut sanoo, että se on vieskeriläisten tyyppivika.”
”Vika oli sen verran iso, että jos sitä olisi ryhtynyt korjaamaan, olisi koko nelivuotiskausi loppunut siihen.”
Vitter jatkoi kauttaan ja oli vielä Oulu Expressissä viides, ja Kriteriumissa komeasti neljäs.
”Se selvitti kauden hienosti, mutta sen tunsi, ettei se pysty ihan parastaan panemaan”, Seppo Suuronen kuvailee. ”Sitä piti pitää vähän raskaassa kengässä, että ravi kävi.”
Kriteriumin jälkeen oriin ongelma operoitiin leikkaamalla.
”Kun sitä alettiin taas ajamaan, niin heti tunsi, että leikkaus auttoi.”
Viisivuotiaana ori siis vaihtoi valmentajaa, mutta siihen ei sisältynyt mitään dramatiikkaa. Suurosella ja Svartilla on edelleen kimpassa Villiaura, kahdeksalla ykkösellä vuoden voitokkain suomenhevonen. Seppo Suuronen oli tilanteessa aloitteellinen ja Jalmari Svart valitsi uudeksi treenariksi Teemu Okkolinin. Vaakakupissa painoi pitkä tuttavuus Okkolinin kanssa, kova luotto häneen ja hevosen siirtyminen lähemmäs häntä itseään.
”Ehtona oli vielä, että Henna rupeaa hoitamaan Vitteriä”, Jamma nauraa.
Toki tunnetulla ja tunnustetulla hevosmiehellä kävi sekin mielessä, että oriin voisi ottaa omiin käsiin.
”Ajattelin kuitenkin, että näin hyvällä hevosella pitää olla kunnon valmennuspaikat, mutta meillä ei nyt sellaista ole”, Svart pohtii. ”Ylöjärven Metsäkylässä meillä on kaksi hevosta vieraalla hoidossa, Harmonize ja Caramella Luca. Teivosta yritettiin saada velipoika Keijon (Keijo A Svart) kanssa Niemisen Tonilta vapautunutta tallia, mutta ei sitä meille annettu.”
Harmonize on ollut myös Teemu Okkolinin valmennuksessa ja Jalmari Svart oppi arvostamaan suuresti yhtä seikkaa valmentajan toiminnassa.
”Teemun kanssa on mielettömän hyvä tehdä yhteistyötä”, hän korostaa. ”Hän viitsii jopa ravien jälkeen soittaa, että hevonen meni näin. Sitä ei moni tee.”
”Hän on ymmärtänyt yhden sellaisen asian, mitä suomalainen valmentaja ei välttämättä vielä tänä päivänäkään tiedosta. Sitä että tämä on palveluammatti. Ei valmentaja saisi olla sellainen kuningas, että häneltä pitää hattu kourassa mennä omasta hevosestaan kysymään.”
Svart näkee tässä erittäin suuren ongelman, joka heijastuu raviurheiluun enemmänkin.
”Se on yksi pointti siihen, että raviurheilu on tässä pisteessä mitä on, ettei osata palvella.”
Jamma näkee, että hevosen omistamiseen tulisi aivan erilaista hohtoa, jos omistajat huomioitaisiin nykyistä paremmin. Sitä myöten myös omistajia tulisi lisää.
”Siitä voi antaa kritiikkiä Hevosurheilu-lehdellekin, ettei hevosenomistajaa huomioida tarpeeksi. Aina tehdään kuskista juttua, että hän muka tekee sen suurimman työn. Kyllä omistaja, valmentaja ja hoitaja on sen hevosen takana ja kuskin osuus on loppujen lopuksi mielettömän pieni siinä kokonaisuudessa.”
Kun Svart oli valmentajavalintansa tehnyt ja soitti tälle, ei Teemu Okkolin langan (nykyään vain kuvainnollisen) toisessa päässä nikotellut hetkeäkään.
”Ikäluokkalähdöissä juoksevia hevosia tulee tottakai seurattua ja Vitteristä minulla oli hyvin positiivinen kuva”, Okkolin kuvailee. ”Innolla sen otin, ei tuollaisia tavallisesti tarjota.”
Teemua ei pelottanut, että kuinka hän pärjää Seppo Suurosen jäljiltä - mieluummin päinvastoin.
”Sen takia pidän omaa tallia, että luotan omaan tekemiseeni”, hän painottaa. ”Ei sitä voi ruveta ajattelemaan ja pelkäämään, että pärjääkö jollain tai ei.”
”Seppo on todella kova hevosmies, mutta minä lasken sen tässä kohtaa vain plussaksi. Se oli iso asia mistä talosta hevonen tuli. Tiesi, että sitä on varsasta asti ajettu säännöllisesti. Sitä asiaa en voi koskaan liikaa painottaa, kuinka tärkeää se on. Meillä tämä vielä korostuu, kun valmennus perustuu hiittaamiseen.”
Vitter ei mitenkään loistanut treeneissä, mutta Teemu luotti, että oriin aikaisemmat suoritukset kertovat riittävästi sen kyvyistä.
”Sitten vasta ensimmäisen Vermon startin jälkeen tajusin, mikä se hevonen on. Lämmitin sitä siihen ja se meni mitä meni. Sitten se oli pelästyvinään traktoria ja muistutin sitä. Silloin rupesi maisema vaihtumaan.”
”Tyyli millä se menee kovaa, sävähdyttää. Tekeminen on tosi helppoa, se tulee kuin tyhjästä.”
Teemu kertoo, ettei oriin kotiotteet ole menestyksen myötä muuttuneet mihinkään. Sen todisti myös tämän kirjoittaja, kun Vitter haastattelupäivänä lötkötteli 1.45-kyytisiä vetoja. Kaukana oli se hevonen, joka kilpailuissa oli herättänyt kunnioituksen sekaista ihailua.
”Se on kotona laiska treenata, menee juuri ja juuri sen mitä pyytää, mutta ei yhtään sen enempää. Se on hyvän hevosen merkki. Sen ei tarvitse mohlata turhia. Ainakin Hovimäki, minun paras hevoseni tätä ennen, oli ihan samanlainen. Kotona se ei tuntunut mitään, mutta aja-komennolla tai auton irrotessa oli kuin off-nappula olisi käännetty on-asentoon.”
Kasvattajalle ei luonnollisesti ole mikään mieluisampaa, kuin seurata oman kasvatin menestystä ja Seppo Suuronen on erittäin tyytyväinen Vitterin tilanteeseen.
”Se on mennyt Teemulla selvästi eteenpäin, valmentajanvaihdos oli oikea ratkaisu”, Suuronen näkee. ”Kävin Porissa katsomassa hevosta ja sitä oli ilo katsella, hienossa kunnossa.”
”Nyt vain odottelen kasvattajarahoja. Vitter on tällä hetkellä mielestäni paras viisivuotias ja jännä nähdä, että onko muista haastajiksi. Kovia pitää niidenkin olla.”
Seuraava etappi oriilla on Vermon Finlandia-päivän haastajadivisioonafinaali.
”Sitten tietenkin nämä Tawaststjernat, Pikkukunkut ja Derbyt”, Teemu Okkolin kaavailee. ”Tänä vuonna hevosella ei kuitenkaan hirveän monta lähtöä pidä ajaa. On tämä sen verran keskentekoinen.”
Tämän allekirjoittaa myös hevosen omistajaporras
”Nyt mennään todella hevosen ehdoilla, eikä ahneus saa iskeä”, Svart korostaa. ”Tähän köyhyyteen on jo tottunut, eikä sen takia hevosta laiteta ahtaalle.”
Kymmenestä viiteentoista starttiin tulee olemaan todennäköinen vuoden saldo. Siihen ehkä mahtuu vielä yksi, edellä luettelematon suurkilpailu.
”Suur-Hollola on kova lähtö, mutta on sitä mietitty”, Okkolin myöntää. ”Jos tämä samanlaisenakin pysyy - ja tähän asti se on mennyt joka startista eteenpäin - niin kyllä se voisi kysymykseen tulla.”
Jamma tiedetään kauppamieheksi. Kysymykseen, miten Vitterille sitten käy, jos rahamies tulee ja avaa lompakon oikein levälleen, tulee nopea vastaus.
”Kaikki on myytävänä”, hän heittää, mutta saa samassa vastaansa vielä nopeamman kuitin.
”Paitsi Vitter”, Sabrina ilmoittaa.
Isää ja tytärtä alkaa naurattaa ja yhteinen sävel aiheeseen löytyy heti.
”Ei niitä elämyksiä rahalla korvata, mitä Vitter on antanut”, Sabrina korostaa. ”Monet ihmiset yrittävät elämänsä havitella isoilla rahasummilla hevosta, sitä koskaan saamatta.”
Isäkin myöntyy ajatukseen. Jalmari Svart on kätellyt eteenpäin mm. Amerikasta varsana ostamansa Smooth Blendin, josta jatkossa kehittyi nelivuotiaiden ME-ori. Olisiko tänä vuonna 60 vuotta täyttävän miehen jo aika ottaa palkinto pitkästä hevosmiesurasta myös tunnetasolla, kun Vitter siihen tarjoaa mahdollisuuden.
”Elämän perusasiat ovat suunnilleen kohdallaan”, Jamma myöntää. ”Luoja on suonut, että meillä on katto pään päällä ja leipää pöydässä. Ehkä nyt on viimeinkin aika nauttia näistä huippuhetkistä, eikä vaihtaa niitä rahaksi.”