Festaritunnelmaan törmää Kokemäellä jo puolen kilometrin päässä ravirata-alueesta, kun autojono pysähtyy. Jokunen jalankulkija vaeltaa virvokkeet käsissään, pyöräilijöitä spurttailee ohi, ja pari miestä kömpii tilataksista pientareelle oloaan helpottamaan.
Perillä Kokemäen raveissa juhlakansaa on yhtä lailla runsaasti, tilastojen mukaan enemmän kuin Vermon Finlandia-raveissa. Pisin jono paljastaa yleisöalueen parhaan vetonaulan: savukanakojun kuhina alkaa ennen raveja ja päättyy vasta niiden jälkeen.
Kokemäen kesäraveissa on grillattu broilereita jo 70-luvun alussa, ruokalajin uuden tulemisen etujoukoissa. Puoli vuosisataa myöhemmin aivan erinäköisellä kanapisteellä ahkeroi Iikka Mäkipere.
”Aika paljon on touhu muuttunut matkan varrella. Nykyään grilli on liki kymmenen metriä pitkä, ja siinä pyöritellään koipireisiä”, hän kertoo.
Mäkipere päätyi talkoisiin reilu kymmenen vuotta sitten kavereidensa kautta. Vuosien kuluessa vastuu on kasvanut.
”Tässä on onneksi takana tosi hyvä tiimi. Kymmenen henkilön ydinryhmä mukaan lukien kanahommissa on ravien aikana lähemmäs neljäkymmentä vapaaehtoista”, hän arvioi.
”On siinä oma jännityksensä, että miten juhannuksena saa joka vuosi kerättyä sellaisen porukan talkoisiin. Mutta on tämä kana Sataravin selkeä henkireikä. Ei oikein voi kuvitella koko raveja ilman sitä.”
Kana-annoksiaan lopetteleva satakuntalaisseurue tykkää grilli-
broilerin olevan hyvä startti ravipäivälle. Valtaosalle porukasta menossa on toinen ravijuhannus Kokemäellä.
”Melkein kaikki paikalliset tietävät, että täällä on kivaa vanhan ajan juhannustunnelmaa ja maukasta kanaa. Viime vuonna piti lähteä itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa”, juttelee Sami Nyroos.
Totopelit saattavat kuulua asiaan, mutta ensisijaisesti vetoaa juhannuksenvietto iloisessa ihmisvilinässä raveja seuraten ja tuttuihin törmäten.
”Kiva saada vähän uutta ja erilaista mökkijuhannukseen, sieltä mökiltä mekin tänne tultiin. Kesä ja juhannus luo raveihinkin ainutlaatuisen ilmapiirinsä”, Maija Tuomenlarva tuumaa.
Avaralla tallialueella on oma broileripisteensä, joka liittyy vahvasti Patri Filatoffin varhaisimpiin Kokemäki-muistoihin.
”Pikkumuksuna nojailtiin valjastustolppiin ja syötiin kanaa hevosten vieressä sormet rasvassa”, raviperheen poika sanoo hymyillen.
Viime vuosina ohjastaja on keskittynyt juhannusraveissa kilvanajoon.
”Yleisö tekee tunnelman, ja täällä katsomo on piukassa porukkaa. Silti tilaa on tosi paljon, ja hevosta on hyvä lämmitellä ja palautella lukuisilla ajoreiteillä.”
Niin ikään jo lapsena Kokemäen kesäraveihin tutustunut Jere Hurme on viettänyt viimeiset viisitoista juhannusta samalla tavalla.
”Tuossa naapurissa on oltu kavereiden kanssa mökillä. Sieltä käsin on käyty raveissa turistina, hevosten kanssa tai ohjastamassa, kaikki käy. Esimerkiksi viime vuonna olin ihan vaan katsojana”, kaksinkertainen Salamakypärät-voittaja taustoittaa.
Hurme harmittelee monen muun tapaan Kokemäen vähäisiä ravipäiviä, joita on juhannusviikonlopun lisäksi vain yksi.
”Täällä on hevostenkin hyvä juosta, kun kavioura on pinnaltaan kesäratojen paras. Olisi kiva käydä useamminkin.”
Hänestä on mahtavaa, että yleisö pääsee ihan radan viereen.
”Jos nojaa aidan yli kun lähtöauto menee ohi, pää kolahtaa siivekkeeseen, ja katsomosta ylettää melkein silittämään hevosia.”
Yleisön läheisyys ei harmita Hurmetta silloinkaan, kun juhannuksenviettoon kuuluu ohjastustehtäviä – ja yleisön huutelua.
”Kuski saa aina hyvät ohjeistukset, kun menee volttipaikalle.
Neuvoja tulee, mutta mitään negatiivista ei ole kuulunut”, hän vakuuttaa.
Hänen mukaansa uniikki Kokemäki-kokemus alkaa muodostua hyvissä ajoin ennen raviradalle saapumista.
”Kun ajelee tähän suuntaan, tien vieressä haistaa jo kanat.”