Iltapäivän aurinko paahtaa Riihimäen raviradan yllä. Yleisöä saapuu hyvissä ajoin ennen ensimmäistä lähtöä.
Varjon tarjoavan katsomon eturiville on istahtanut ensimmäisten joukossa Henna Laaksonen. Kesäravikokemus on ratsupuolen harrastajalle vuoden ensimmäinen.
”Olin täällä eilen seuraamassa estekilpailuita. Ravihevosista en hirveästi tiedä, mutta kiva niitä on katsella”, hausjärveläinen kertoo.
Laaksonen on tuonut mukanaan raviurheilun ensikertalaisen. Eläinrakkaaksi tunnustautuva Mika Oksanen tykkää ensivaikutelmasta.
”Ihmisiä on, ja koko ajan tulee lisää. Näkyy olevan lettukojua ja kaiken maailman ohjelmaa. Pistin tuossa jo totopelinkin, tosin lähinnä nimen perusteella”, hän naurahtaa.
Riihimäen ravit eivät ole vain paikallisten tai satunnaiskävijöiden harrastus, sillä kehutussa katsomorakennuksessa vilisee hevosalan ammattilaisia ja vannoutuneita harrastajia.
”Tultiin katsomaan hevosia, tuttavia ja raveja. Ja tietysti syömään!” Suvi Perttunen naureskelee.
Myös pikkuveli Antti Perttunen on saapunut tänään ohjastajana ahkeroivan isä-Tapion kyydillä.
”Riihimäki on kesäratojen kärkeä, ja vähintään kerran vuodessa pitää käydä. Tykkään pelata totoa ja varmasti pelaan täälläkin, mutta se ei ole ehkä se ykkösjuttu”, Antti arvioi.
Ykkösjuttu saattaa löytyä paikallisesta ruokatarjonnasta: muurinpohjaletut saavat suitsutusta molemmilta Perttusilta.
Heillä on muitakin hyviä teorioita kesäravien yleisösuosiosta.
”Kesäraveja on niin vähän, että näihin tiettyihin päiviin on ehkä helpompi satsata. Näin sunnuntaisin ihmisillä on aikaa, ja kiva kesäsää saa lähtemään liikkeelle”, kaksikko pohtii.
Pääportin tuntumassa on lasten ulkoalue, jossa on haliponin ja puuhevosen lisäksi keppihevosten esterata. Keppihevosten terveystarkastukseen on pientä jonoakin.
Raviradan kepparitallista saa lainaratsuja, mutta Kerttu ja Nelli ovat tuoneet omat hevosensa. Vaikka alue on tytöille jalkapalloharjoituksista tuttu, ravitapahtuma on vasta toinen.
”Kerran käytiin viime kesänä”, Kerttu muistaa.
Keppihevosalueen lisäksi heitä kiinnostavat kaviouran tapahtumat – vielä ponilähdön jälkeenkin.
”Kiva kun saa katsoa hevosia”, Nelli kiittelee.
Tallialueella työskentelee valtaosa raviseuran omista talkoolaisista. Sisäänkirjoitus on kokonaan heidän hallussaan.
”Meillä on mukava meininki ja yhteistyö sujuu. Myös kilpailijaporukka on rentoa ja asiallista”, Terhi Krokberg kuvailee.
Hän ei ole mukana niinkään rakkaudesta lajiin kuin lajin harrastajaan.
”Puolisoni Terhi Hapulahti on hallituksessa, joten talkooharrastus tuli ikään kuin kaupan päälle. Kauheasti en raveista ymmärrä, mutta kovasti opiskelen koko ajan!”
Tallialue ulottuu radanvierusta pitkin sisäänkirjoitukselta lähes loppukaarteeseen. Kahdeksansadan paalun paikkeilla pysäköi yksinäinen hevoskoppi.
”Katoksemme oli sen verran ahtaassa kohdassa, että jäätiin suosiolla tähän, kun on kerran toimiva hevonen”, Katja Koli kertoo.
Hän ei ole ilmoittautunut Riihimäelle sattumalta.
”Rakastan kesäratoja! Ne ovat niin aitoja, hevoset ovat lähellä, ja katsomoalueelta löytää aina hyvää syötävää. Ja täällä on yleisöä, joka elää mukana”, hän erittelee kesäravitunnelman tekijöitä.
Myös Kolin hevonen viihtyy kesäradalla.
”Ruuna juoksee tällaisella kallistamattomalla radalla melkein yhtä kovaa kuin muuallakin. Vaikka tasoa ja vauhtia riittää joka paikassa, niin ehkä kesäraveissa voi olla karvan verran helpompaa.”
Revenestor tsemppaakin kuudennessa lähdössä nelosrahoille. Sen sijaan lähtöä aiemmin startannut Stoneisle Storm on ottanut toivottoman lähtölaukan.
”Intoa on vain liikaa”, valmentaja Mira Tuomimaa harmittelee.
Takasuoran puomipaikalla pesusta nauttiva Stoneisle Storm vaikuttaa mukavan rauhalliselta. Se saapui Riihimäelle keräämään kilpailukokemusta, jonka myötä saman rentouden toivotaan tarttuvan starttitilanteeseen.
”Kesäravien tunnelma houkutteli lähtemään. Pienemmissä puitteissa homma ei ole niin vakavaa. Ihmisetkin ovat jotenkin paremmalla päällä sekä varikolla että katsomossa”, Tuomimaa tunnelmoi.
”Tämä retkisuihkukin on oikeasti tosi kätevä!”