Joka kolmas vuosi kokoontuva varsinainen kokous valitsi pitkään Kuninkuusravien järjestäjät, mutta tehtävän siirryttyä valtuuskunnalle ja valtuuskunnan aseman päätöksenteossa vahvistuttua muutenkin varsinaisen kokouksen merkitys on nykyään vähäinen. Se valitsee valtuuskunnan kolmeksi vuodeksi kerrallaan, kuulee Hippoksen ja hevosalan tuoreet kuulumiset ja keskustelee niistä. Tämänkertainen kokous taputeltiin kahdessa tunnissa.
Puheenjohtaja Antti Lehtisalo varoitti puheenvuorossaan, että elleivät lähdöt ole ravipäivien ensi vuodeksi vähentyessä täysiä, ravipäivät vähenevät entisestään.
”Ensi vuonna muut kuin nuorten hevosten lähdöt 1.1.-31.12. pitää olla lähes täydet. Jos ei lähdöt ole täynnä marraskuisena iltana, muut kuin nuorten lähdöt, niin hukka meidät perii. En minä pysty sen jälkeen perustelemaan, että me pystytään ajamaan kustannustehokkaasti kaikki totoravipäivät läpi. Vuosi 2025 suunnitellaan silloin 400 ravipäivällä. 424 päivää on nyt jo alhaalla”, Lehtisalo muistutti.
”Mikä on positiivista, palkintorahat eivät pienene. Siitä minä pidän itse viimeiseen asti kiinni, se on tuhon tie. Jos palkintorahat lähtee tippumaan, me lähdetään varmasti rajuun syöksyyn.”
Toimitusjohtaja Minna Mäenpää kertoi omassa puheenvuorossaan, millaisia selvityksiä Suomen Hippos on tehnyt hevospelien roolista tulevassa lisenssimarkkinassa.
”Se viesti mikä meille on tullut on, että hevosalalla itsellään on pitkälti avaimet käsissään siitä, mikä järjestelmä me nähdään parhaaksi hevosalan kannalta. Siksi tämä (selvitys)työ on äärimmäisen tärkeää”, Mäenpää painotti.
Viestintä- ja markkinointijohtaja Saara Iivari käsitteli hevosalan vastuullisuutta. Hän edellytti epäkohtiin puututtavan alan sisältä – ei siksi, että joku sitä ulkopuolelta vaatii.
”Jos multa kysytään, kaikista isoin asia mikä me ollaan tehty on ajotapasääntöjen muuttaminen, ja se tehtiin koska itse haluttiin – valmentajat ja ohjastajat halusivat. Vastuullisuus ei ole mitään sanahelinää vaan konkreettisia tekoja, joissa ei lue vastuullisuus. Mikä on se asia, minkä hevosala voisi seuraavaksi tehdä, joka olisi yhtä merkittävä kuin ajotapasääntöjen muuttaminen?” Saara Iivari kysyi esityksensä päätteeksi.