Tänään 70 vuotta täyttävä Pekka Saari juhlistaa syntymäpäiväänsä kotosalla Mänttä-Vilppulassa, kun ”astuu tuo rajoitus voimaan”. Hallitus on ohjeistanut yli 70-vuotiaat välttämään mahdollisuuksien mukaan kontakteja koronatartuntariskin vuoksi. Saaren talossakaan turhia riskejä ei oteta.
”Mulla oli ajatus lähteä Ylläkselle ja juoda synttärikahvit siellä, mutta se meni pieleen tällä kertaa. Kotona juodaan”, Saari kertoo.
Pekka Saari on aito vanhan kansan hevosmies, jonka käsien lävitse on kulkenut iso liuta erinomaisia suomenhevosia. Samalla hän on tullut toimineeksi vaikuttajana useiden huippuhevosten jalostuksessa ja hankinnassa muille.
”Hevosten treenaaminen on ollut se mun osani. En itse ole halunnut kilpaa ajaa. Kengitän itse hevoset ja katselen radan varresta, täytyykö mitään muuttaa. Se on sellainen, mitä olen koettanut opetella.”
”Kun olen ollut hevosten kanssa tekemisissä, olen samalla tullut sattumoisin välikädeksi monessa hevoshankinnassa. Minulta on usein kyselty, tiedätkö semmoista ja semmoista hevosta. Yksi hauskimpia tarinoita on se, kun Hyytiäisen Anu soitti mulle ja kysyi, tiedänkö kolmivuotiasta tammavarsaa hänen vanhalle ratsutammalleen seurahevoseksi.”
Saari tiesi. Hän lähti mukaan tutun kasvattajan Jorma Leppäsen luo ja sieltä löytyikin sopuhintaan, alle parilla tonnilla mieleinen nuori suomenhevonen.
”Anuhan oli ihan ratsuihmisiä eikä ravuria hakenutkaan. Mutta kun aika kului, se hevonen juoksi lähes 200 000 euroa. Se oli Sirun Valpuriina.”
Myös Marjo Vanninen innostui kyselemään Saarelta hyvää tammavarsaa.
”Lähdin siinäkin oppaaksi laitumelle näyttämään varsaa. Se oli Maiskaus. Sen tarinahan jatkuu nyt Parvelan Retussa, jolle se on emänä.”
Saari treenasi Maiskauksen emää Vokmaita.
”Kerran olin Ruutuliinan kanssa Kaustisen raveissa, sieltä tuli mulle treeniin Vokmai. Kolhiset ostivat sen. Kun sen ura heikkeni, ja se päätettiin astuttaa Turolla. Sanoin väliin, että mitä jos murrettaisiin vanha myytti ja astutettaisiin oman kylän oriilla. Naapurissa oli Juli Pat ja sillä se sitten laitettiin. Tuli Maijuli.”
Maijuli juoksi ennätyksen 22,3a ja 114 000 euron voittosumman.
”Se on aina mukavaa, kun joku saa mieleisen hevosen. Se tuottaa itsellekin mielihyvää”, Saari sanoo.
Hänen oman valmentajauransa hienoimmaksi viikonlopuksi hän laskee 6.-7. maaliskuuta vuonna 1998.
”Niemisen Matti oli silloin Hippoksessa töissä. Oli ihan hänen ansiotaan, että ilmoitin kolme hevosta sille viikonlopulle. Mulla oli ensin Kössin Mossi ilmoitettuna Forssaan perjantai-illalle. Ajattelin, että en viitsi seuraavana päivänä enää Lappeenrantaan lähteä. Matti kumminkin soitti ja sanoi, että sulla on hyvät lähdöt hevosille Lappeessa, lähde sinne. Se vaan vänkäsi ja vänkäsi, että sieltä Forssasta on hyvä aloittaa. Minä siihen, että jos oot kerran sitä mieltä, niin laita sitten ne sinne.”
Kävi niin, että Harri Koivunen ohjasti Kössin Mossin Forssassa voittoon, ja seuraavana päivänä Pertti Puikkonen taituroi Lappeenrannassa Piinarin Tytön ja Luiston Suikun ykkösiksi.
”Niillä suorituksilla pääsin Hevosurheilun kansikuvaan silloin.”
Pekka Saari haluaa tähdentää, ettei ravihevosilla voi koskaan ottaa mitään, vaan niillä ainoastaan saadaan, kuten hän itse ilmaisee.
”Jos hevonen on hyvässä kunnossa, se voittaa helpommin. Niillä ainoastaan saadaan. Mutta että niillä otettais joku voitto… Silloin käy niin kuin Ruutuliinan kanssa kerran kävi. Mentiin porukalla Ruutuliinan kanssa Lappeen raveihin ja piti voittaa se lähtö. Hevonen tuli maaliin viimeisenä. Meillä oli menomatkalla porukalla hirveä puheensorina ja ilo. Paluumatkalla hyvä jos viisi sanaa vaihdettiin.”
Lue Pekka Saaren laaja haastattelu Hevosurheilu-lehdestä torstaina 9. huhtikuuta.