Hevosurheilu-lehti oli raviurheilun nousukaudella todellinen rahasampo. Ennen internet-aikaa vain siitä löytyi lähtölistat ja saattoi lukea, mitä raveissa oli tapahtunut, jos ei ollut ollut itse paikan päällä. Tilaajamäärä huiteli parhaimmillaan 35 000:ssä.
Miten paljon lehti tuotti ja miten paljon oli varaa käyttää sen kehittämiseen, oli kuitenkin hämärän peitossa. Lehteä kustansi Suomen Hippos, ja sen tulot ja menot hukkuivat Hippoksen tilinpäätökseen. Tähän asiaan tarttui Hippoksen vuosien 1988–93 toimitusjohtaja Kari Haapiainen.
Hänen esityksestään Hippoksen hallitus päätti perustaa julkaisutoimintaa varten vuonna 1989 Suomen Hevosurheilulehti Oy:n. Haapiainen hoiti yhtiön rekisteröinnin ja johti sitä Hippoksen toimitusjohtajakautensa loppuun vuoteen 1993 asti.
”Sen aikaisille ravipäättäjille yhtiöittäminen oli vierasta, mutta Hippoksen silloinen puheenjohtaja Kauko Juhantalo oli asiassa edistyksellinen”, Kari Haapiainen kiittää.
Toimittajat siirtyivät Hippoksen palkkalistoilta uuden osakeyhtiön leipiin, ja hallinnon ihmisten käyttämä aika jyvitettiin Hippoksen ja Hevosurheilun kesken.
”Vähitellen päästiin selville, mitä tilausmaksut, irtonumeromyynti, jalostuskuvastot ja mainosmyynti kulujen jälkeen jättivät. Samalla muutos tervehdytti Hippoksen talousseurantaa. Hippos oli valtionavustuskelpoinen, ja nyt nähtiin selkeämmin, miten paljon tukea se tarvitsi”, Kari Haapiainen avaa muutosta.
Toisin kuin yhdistys, osakeyhtiö pystyi myös hyödyntämään arvonlisäverot. Kannattavuus löytyi aika pian, ja sataprosenttisena omistajana Hippos pääsi nostamaan lehdestä osinkoja.
”1990-luvulla osingot olivat satojatuhansia markkoja”, Haapiainen muistelee.
2000-luvulla osinkojen suuruusluokka pysyi samana, mutta yksikkö muuttui euroiksi. Samaan aikaan lehteä pystyttiin ja on pystytty koko yhtiön historian ajan kehittämään sekä teknisesti että sisällöllisesti vastaamaan ajan haasteita.
”Kun tulin Hippokseen, siellä ei kovin monta tietokonetta ollut. 90-luvulla alettiin hankkia niitä”, Kari Haapiainen mainitsee esimerkkinä. 2000-luvulla Hevosurheilun tuotoilla rahoitettiin mm. Heppa-järjestelmän rakentamista.
Vuonna 1997 Suomen Hevosurheilulehti Oy osti Ratsastaja-lehden julkaisuoikeudet, ja ratsastus tuli vakituiseksi osaksi lehden sisältöä. 2020-luvulla lehdessä on satsattu suuresti digitaalisuuteen.
Iso asia oli myös, että lehtiyhtiön päätöksenteko irtaantui Hippoksen päätöksenteosta ja lehtiyhtiö pystyi tekemään itsenäisiä päätöksiä. Siitäkin huolimatta, että yhtiön hallitus oli alkuun perin Hippos-vetoinen.
”Juhantalo nimitti ensin hallitukseen minun lisäkseni kolme jäsentä Hippoksen hallituksesta. Sitten paikoista alkoi tulla kilpailua, ja päätettiin, että koko Hippoksen hallitus oli myös lehtiyhtiön hallitus. Vähitellen hallitukseen alkoi tulla myös ulkopuolista asiantuntemusta, mikä oli hyvä asia”, Kari Haapiainen näkee.
Linja jäi pysyväksi. Nykyään lehtiyhtiön hallituksessa on Hippoksen toimitusjohtajan lisäksi vain yksi Hippoksen hallituksen jäsen.
”Osaava omistaja valitsee hallituksen, antaa sille työrauhan ja käyttää päätösvaltaansa yhtiökokouksessa. Hallituksen tehtävä on määritellä strategia ja toimivan johdon toteuttaa sitä ja tehdä operatiivisia ratkaisuja”, Kari Haapiainen linjaa.
Taaksepäin katsoessa hän on Hevosurheilun yhtiöittämisestä iloinen ja ylpeä.
”Se, että yhtiö perustettiin, oli mun mielestä järkevä toimenpide. Sen osoittaa sekin, että yhtiö on pystynyt toimimaan kannattavasti yli 30 vuotta ja kehittämään koko ajan toimintaansa”, Haapiainen perustelee.
Osinkotuottoja Hippokselle ei ole koskaan summattu, mutta suuruusluokka on miljoonia. Esimerkiksi vuosina 2001–10 osinkoja maksettiin 1 766 700 euroa.
”Osingot ovat olleet tervetulleita yhdistyksen toimintaan. Yhtiön perustamisesta on ollut valtava hyöty koko hevostaloudelle”, Kari Haapiainen näkee.
Hevosurheilu-lehteä ja sen tuotonjakoa lähietäisyydeltä, ensin Suomen Hippoksen pääsihteerinä ja sitten kilpailutoimenjohtajana vuosina 1983–2011 seurannut Matti Lakkisto näkee lehden yhtiöittämisellä kokonaisuuden kannalta vielä tuottojakin suuremman merkityksen.
”Se selkiytti hyvin tärkeällä tavalla yhteisön ymmärrystä siitä, mitä kustannuksia toiminnan eri lohkoilta todellisuudessa syntyi. Kustannusvastaavuuteen pitää aina pyrkiä”, Lakkisto painottaa.
”Ennen kuin lehti oli yhtiöitetty ja se tuotti kuitenkin merkittäviä tuottoja, Hippoksella oli pohjaton kaivo, josta saattoi ammentaa rahaa. Vasta yhtiön perustamisen jälkeen voitiin käydä kunnon keskustelua siitä, mitä esimerkiksi kasvattajilta tuli varsojen rekisteröinnistä ja mitä raviradoilta niille tuotetuista palveluista veloittaa.”
Perustettiin vuonna 1924 Hevoslehden nimellä. Muuttui 1927 Hevostalous- ja 1972 Hevosurheilu-lehdeksi.
Ilmestymistiheys ja formaatti vaihdelleet vuosien saatossa. Ilmestynyt 2022 lähtien kerran viikosta ja jakanut osan sisällöstä maksumuurin takana verkossa.