Bea Puikkonen on ollut isintyttö pienestä pitäen. Kun isä ei ole raveissa, vietetään isänpäivää perinteellä.
Valmentaja Pertti Puikkonen aloittaa isänpäivän aamunsa samoin kuin aina, ellei satu olemaan reissussa.
"Iskä tekee minulle jokaikinen aamu aamupalaa, on tehnyt aina niin kauan kuin muistan. Koska tänään hän ei ole raveissa, pääsemme juhlistamaan isänpäivää koko päivän", kertoo 18-vuotias Bea Puikkonen. "Menemme Kaisankotiin kylpylään ja sen jälkeen syömään Siipiveikkoon."
"Voi olla, että minä joudun lopulta tarjoamaan", naurahtaa isä. "Olemme käyneet Kaisankodissa monta kertaa vuosien aikana, Bea opetteli siellä aikoinaan myös uimaan."
Puikkosilla isänpäivä vietetään aina kahdestaan isän ja tyttären kesken, perheen äiti saa olla kotona ja huolehtia hevosista.
Side näiden kahden välillä on lämmin ja silminnähden tiivis.
"Iskä on minulle paljon enemmän kuin tuki ja turva. Jos jokin on hätänä, osaa iskä ratkaista sen, vaikka ei olisi paikalla. Iskän kanssa selviää kaikesta", kuvailee Bea tuntemuksiaan. "Hän aina puhuu minusta niin ylpeänä. Kun pelasin jalkapalloa, muutaman kerran joku vieras totesi juteltuaan iskän kanssa, että sinä olet pärjännyt hienosti."
Isä myhäilee vieressä posket hieman punoittaen.
"Kun Bea oli alle kymmenvuotias ja tuli Espanjan reissulta pelaamasta, olin vastassa lentokentällä. Hän näytti heti mitaliaan ja kysyi olenko nyt kade. Sanoin, että olen onnellinen", naurahtaa tuolloin I.P. Vipotiinan kanssa kuningatarareenoita hallinnut Puikkonen.
Tyttärellä on mielessä toisenlainen muisto. Hän oli isänsä kyydissä talvipakkasella ajamassa hevosta, kun kaksista tumpuista huolimatta pienen tytön sormet alkoivat palella.
"Iskä laittoi minulle omat rukkasensa ja ajoi sormet jäässä lenkin loppuun. Ne olivat keltaiset rukkaset, isot ja lämpimät. Meillä on ne vieläkin."
Vaikka kaksikon välit ovat läheiset, välillä kiistellään kunnolla ja kaksi itsepäistä lyövät päitään yhteen. Molemmat toteavat, että törmäyskurssi menee kuitenkin nopsasti ohi.
"Myös Bea on iloinen ihminen, ja suutuksissa ei aurinko juuri pääse laskemaan."