Beatboxerilla ja Jarmo Villasella oli raviyleisön tuki takanaan kaikkialla. Kuva: Pekka Salonen
Uutiset

Jarmo Villanen valmentaa jälleen – ”Tämän lähemmäksi Paavoa ei ole mahdollista päästä”

Jari-Pekka Rättyä

Beatboxer ja Jarmo Villanen valloittivat ravikansan sydämet. ”Paavo” antoi aina radalla kaikkensa, ja Jarmo otti voitoista kaiken irti – ja muisti kiittää hevosta muistakin sijoituksista ja hyvistä suorituksista. Haastatteluista huokui suuri rakkaus hevoseen ja kunnioitus sitä kohtaan.

Vastoinkäymiset alkoivat keväällä 2020, kun Paavon hankoside reagoi. Vaikka kilpailuoikeutta oli jäljellä vain puolitoista vuotta, Jarmo Villanen kuntoutti hevosen tavoitteenaan antaa sille vielä laadukkaat eläkepäivät. Sekään ei lopulta riittänyt.

”Tein paljon töitä, ettei tarvitsisi kiikkustuolissa miettiä että mitäs jos ja mitäs jos. Tavallaan Paavo kuntoutuikin, muttei tarpeeksi hyvin, ettei minun olisi tarvinnut murehtia sen hyvinvoinnista ja pelätä, että jonain päivänä tulisi pakkolopetus. Mietin asiaa kaikilta kanteilta ja päädyin siihen, että parempi antaa sille kunniakas lähtö ja saada itse päättää päivämäärä – kesäaikaan, jota Paavo rakasti.”

”Voit uskoa, että se oli kova päätös. Oltiin Paavon kanssa 12 vuotta kuin paita ja perse. Mutta elämän kuuluukin tuntua”, Jarmo Villanen huokaa.

Hän oli varma, ettei Paavon tilalle tule uutta hevosta. Piste. Kahdeksan kuukauden ”suruajan” jälkeen tilanne kuitenkin muuttui, kun Jarmo isä Tapani Villanen tarjosi Pink Dynamitea eli ”Pirjoa” hänelle treeniin.

”Moni asia loksahti kohdalleen. Sain Pirjolle täyshoitopaikan 8 minuutin matkan päässä kotoa ja 10-15 minuutin päästä Riksun radasta, enkä ole sen kanssa samalla lailla naimisissa kuin olin Paavon kanssa. Treenaan, kengitän ja ajan, mutta muihin hommiin on apukäsiä”, Jarmo Villanen selvittää.

Päätökseen tietysti vaikutti, että Pink Dynamite on Beatboxerin sisko.

”Ajoin sillä viime kesänä Vermossa yhden lämmityksen. Siinä oli paljon samaa kuin Paavossa: sopusuhtainen hevonen, ja järkevä ajettava. Tämän lähemmäksi Paavoa ei ole mahdollista päästä”, Villanen kokee.

”Olen tietysti seurannut Pirjoa koko sen uran ajan, ja minusta siinä on sisällä jotain, mitä ei ole vielä nähty. Saanko minäkään sitä esille, sitä en tiedä, mutta yritetään.”

Ensimmäinen yritys tapahtuu tänään torstaina Lappeenrannassa.

”Olen ajanut hevosta kolme kertaa, enkä tiedä siitä vielä mitään. Hevonen starttaa täysin edellisen valmentajan (Sari Orreveteläinen) pohjilla, mitä nyt kuolaimia vähän vaihdoin.”

Jarmo Villaselle menestys ei ole raveissa tärkeintä.

”Nyt kun oli vähän aikaa ilman hevosta, huomaa taas, miten siistiä on päästä ajamaan. Se on vaan niin hieno tapa rentoutua, suorastaan terapeuttista.”