Kontion elämäkertaa kirjoittava Hevosurheilun toimittaja Harri Lind vietti koko lokakuun Ruotsissa haastatellen Kontiota itseään, hänen perhettään ja yhteistyökumppaneitaan.
”Jompen haastattelut tehtiin pääasiassa ravireissuilla, niitä kertyi parikymmentä”, Lind kertoo.
Kontio ajoi autoa, Lind istui vieressä. Sitten Kontio ajoi useammalla hevosella kilpaa, Lind vain katseli. Kotiin palattiin usein seuraavan vuorokauden puolella.
”Jomppe ei ollut millänsäkään, minua alkoi aina jo monen illan toiston jälkeen vähän väsyttää, vaikka en liikuttanut kuin leukojani.”
Onhan se nyt erikoista lukea omaa elämäänsä, jota itse on elänyt ja toinen laittanut sitä ylös.Jorma Kontio
Jorma Kontion muisti on tunnetusti hyvä ja nyt hän on saanut käyttää sitä tosissaan.
”Mukavaahan se vain on ollut”, Kontio sanoo. ”Paljon on tullut muistoja mieleen, kun on kaiveltu. Tietysti kirjasta väkisin jää ihmisiä, hevosia ja tapahtumia poiskin. Kaikkea ei voi muistaa, eikä yhteen kirjaan kaikki mahtuisikaan.”
Marraskuussa Lind teki haastatteluja kotimaassa.
”Lähinnä Oulussa ja Tampereella kävin paikan päällä, paljon tein haastatteluja myös puhelimella”, hän kertoo. ”Haastateltavia on kertynyt noin 40 – 50.”
Nyt Kontio on saanut luettavakseen jo valmiita lukuja.
”Olen lukenut paljon elämäkertoja”, Kontio paljastaa. ”Onhan se nyt erikoista lukea omaa elämäänsä, jota itse on elänyt ja toinen laittanut sitä ylös.”
Lind on tyytyväinen työstössä olevaan materiaaliin.
”Paljon tulee tietenkin vastaan samoja tapahtumia, joita on katsottu kuitenkin eri silmin ja näkökohdin”, Lind pohtii. ”On selvä, että toinen ihminen on nähnyt asian hieman eri kulmasta kuin toinen ja tottakai, kun puhutaan vuosikymmenten takaisista tapahtumista, on muistillakin osuutensa.”
Myös Lind on lukijana elämäkertojen ystävä ja hän korostaa, ettei maailmanhistoria tunne yhtään teosta, jossa jokaisen tapahtuman kulku on tarkalleen, kuten se on aikaan mennyt.
”Tässä tapauksessa perustarinat jokainen on kertonut aina ilahduttavan samalla tavalla, vivahteissa on saattanut olla pieniä heittoja. Niistä on sitten keskusteltu ja yritetty löytää mahdollisimman oikea versio.”
Hevosurheilun toimituksessa on opittu siihen, että asiavirheisiin Lindillä on lähes neuroottinen suhtautuminen.
”Se on peruja yhteistyöstä Veijo Toivosen kanssa. Hän aina korosti, että asiavirhe ei ole ongelma pelkästään juuri siinä artikkelissa tai teoksessa. Joku voi käyttää aikanaan sitä lähteenään, virhe kertautuu ja lopulta siitä voi tulla historiallinen totuus – vaikka se alun pitäen on lähtenyt virheestä.”
Tätä välttääkseen on Lindillä ollut esimerkiksi sata vuotta täyttävän Hevosurheilun ja sen edeltäjien numerot ahkerassa käytössä.
”Tarkastan kaiken, josta on mahdollista saada faktatietoa. Siihen kuluu aikaa, mutta se on myös antoisaa. Kansalliskirjaston Oulun seudun lehdistä on tullut vastaan mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita kaikkia Jomppekaan ei ole tiennyt.”
Tällainen on muun muassa se, että Jompen isoisä Jaakko Kontio ajoi kilpaa Äimäraution avajaisraveissa vuonna 1908. Jompen isä Mikko Kontio oli maankuulu hevosmies, mutta jo vuonna 1924 kuollut isoisäkin oli paitsi hevosmies, myös nimenomaan ravimies.
”Jonkun sortin hevosmiehiä olivat suurin piirtein kaikki 1800–1900 -lukujen vaihteessa, mutta ravimiehet olivat harvemmassa. En voi olla kuulematta historian siipien havinaa siinä, että Jompen isoisä ajoi kilpaa Äimäraution avajaisissa. Raviradan, josta Jomppe ponnisti maailmankuuluksi.”
Elämäkertaprojekti julkistettiin elokuussa Jompen 70-vuotispäivän yhteydessä. Sankarin itsensä mukaan tieto on otettu innostuneesti vastaan.
”Jatkuvasti siitä kysellään”, Kontio myhäilee. ”Hirveän positiivisesti tieto kirjasta on otettu vastaan, toivottavasti siitä tulee toiveita vastaava.”
Ruotsin raviurheilun valtalehti Travrondenkin uutisoi tulevasta elämäkerrasta.
”Sen jälkeen on paljon kyselty, ilmestyykö se ruotsiksikin.”
Ruotsinnos on mahdollinen, mutta lopullista päätöstä siitä ei ole vielä tehty. Suomalainen versio joka tapauksessa julkaistaan toukokuisen Finlandia-ajon yhteydessä.