Keskisuomalaisen Tulokkaanniemen kuningatar, Stone Capes Beauty täytti tänä vuonna kunnioitettavat 30 vuotta. Kaksi menestyksekästä uraa tehnyt tamma nauttii seurustelusta ja muiden varsojen katselemisesta.
Arvokkaasti ikääntyneen tamman tarkka syntymäpäivä oli maaliskuun 29. päivä, mutta varsinaisesti juhlapäivää vietetään myöhemmin kesällä, kukkien keskellä.
Stone Capes Beautylla on elämässään ollut kaksi uraa, ensin raviradoilla ja sen jälkeen siitoskäytössä. Tehtyään viimeisen varsansa vuonna 2013 se on nauttinut lokoisista eläkepäivistään kotitilansa ansaittuna valtiattarena ja omistajansa silmäteränä.
”Beauty voi tosi hyvin ja on hienossa kunnossa, se on tosi karvainen”, naurahtaa Maini Mikkola.
Stone Capes Beauty, kotoisammin Nappi, teki ensin uran raviradoilla ja ansaitsi noin 70 000 euroa. Se voitti muun muassa Glenn Kosmos Memorialin ja kriteriumkarsinnan. Seitsemänvuotiaana se siirtyi siitokseen ja teki Mikkoloille peräti 14 varsaa. Niistä menestyneimpiin kuuluvat tammat Stone Capes Cat, joka voitti Villinmiehen Tammakilvan 2004 ja tienasi lähes identtisen voittosumman kuin emänsä, Stone Capes Liz, joka on pärjännyt T76-tasolla asti, ja koko varsakatraan kuopus Stonecapes Poe, joka on napsinut T65-voittoja ja ollut starteissaan 58-prosenttisesti totosijalla.
Maini Mikkola kertoo, että tällä hetkellä oloneuvoksena olosta nauttiva Nappi hoitaa seuraneidin virkaa ensimmäistä varsaansa kantavalle Oh Goodnessille.
”Niistä on tullut parhaimmat kaverit, ne ovat aina yhdessä. Tammojen tarha on pikkuvarsojen vieressä, ja ne katselevat ihan läheltä pienten puuhia. Nappi on tosi kiinnostunut varsoista ja on ihan aidan vieressä. Aivan kuin se muistaisi, millaista oli, kun sillä itsellään oli varsa. Välillä se näyttää ihan haikealta.”
Päälle päin tammasta ei uskoisi, miten paljon sillä on jo ikää. Sillä on hiukan harmaata kyljissä ja karva ei vaihdu samalla lailla kuin nuoremmalla. Mikkola kertoo, että se on edelleen hyvässä lihassa ja sopivan pyöreä, mutta ei kuitenkaan liian pullukka.
Talvella omistajat pelästyivät, tuliko yhteinen 30 vuoden taival päätökseensä, kun tamma liukastui jäätiköllä ja kaatui. Se oli kipeä sen jälkeen, eikä myöhemmin tärskyn jälkeen ollut päästä takajaloilleen.
”Olimme hiekoittaneet paikkoja koko talven, kun kaikki paikat olivat jäässä, mutta silti se oli liukastunut ja lyönyt lonkkansa. Jos se meni makuulleen, oli sillä vaikeuksia päästä ylös, kun teki niin kipeää. Tilanne oli surullinen ja jouduimme jo miettimään Napin lopettamista, mutta onneksi se kuitenkin toipui! Se nousee hyvin ja piehtaroi, kaatumisesta ei jäänyt pidempää vaivaa”, Mikkola huoahtaa. ”Eläinlääkärimme vastikään tarkisti tamman.”
Tilan emännän päivän täyttävät hevoset ja tallityöt, mutta sen jälkeen hänellä on oma harrastus. Talutuslenkit ja puuhailu vanhan tamman kanssa. Kun vielä ei ole laidunaika, käy Mikkola syöttelemässä tammalle vihreää.
”Nappi tykkää kauhean paljon siitä, kun sitä harjataan ja sen kanssa seurustellaan. Kun minäkin tykkään siitä ihan mielettömästi, höpötän sille kaikkea ja se kuuntelee. Se on aina ollut kuin ihmisen mieli ja nauttinut, kun sitä hoidetaan ja sen ympärillä puuhataan. Mutta kyllä se taitaa minun perääni eniten olla.”
Vaikka tamma on kilpaillut ja varsonut, Mikkolalle silti eräs muu asia nousee ylitse niiden. Hän toki arvostaa hevosen työtä radalla ja siitoksessa, ovathan ne kasvatustyössä olennaisen tärkeitä.
”Niitä on vaikea verrata, mutta parasta on kuitenkin se, kun hevonen elää vanhaksi. Ne ovat meille hyvin tärkeitä uransa jälkeenkin. Meillä on toinenkin vanha ravuri, Maisero, joka viettää ansaittuja eläkepäiviään”, Maini Mikkola hymyilee ja miettii taas Stone Capes Beautya. ”On maailman ihaninta, että Nappi on elänyt näin pitkään ja saanut olla terveenä. Se on pirteä ja virkeä, ja toivottavasti elää vielä kauan!”
Stone Capes Beauty on loistava esimerkki siitä, miten tärkeä hevonen voi taustajoukolleen raviurheilun piirissä olla. Ilman hyvää huolenpitoa ja kiintymystä, ja toki onnenkantamoistakin, ei 30 vuoden ikään yllä.