Hevoshautojen avaaminen on osa Helsingin yliopiston johtamaa tutkimusta, jossa selvitetään suomenhevosen varhaishistoriaa. Tällä hetkellä kaivetaan Kirpun pojan hautaa Kuusjoella, mutta seuraava kohde voi olla kokonainen hevoskalmisto.
”Porvoossa on hyvin arvoituksellinen kohde, jonka on arkeologi löytänyt inventoidessaan. Hän oli satelliittikuva-aineistosta havainnut painanteita metsässä. Usein sellaiset ovat usein arkeologisia kohteita”, arkeologi Tuija Kirkinen kertoo.
”Koekuopasta oli tullut esiin hevosen luita ja hevosenkenkiä, ja kun hän metallinilmaisimella koetti, niin siinä piippasi muun muassa pronssia. Ilmeisesti siinä on hevonen haudattu varusteineen, ja ilmeisesti hevoskalmisto, josta ei vielä tiedetä, miltä ajalta. Nyt olemme kaivaneet yksittäishautoja, mutta tällainen kalmisto kiinnostaa meitä todella paljon”, Kirkinen sanoo.
Kirpun poika Ilkka on parhaillaan kaivuutyön kohteena. Sen haudan arvellaan sijaitsevan pihapiiriin kuuluvassa puistossa Kuusjoella Varsinais-Suomessa.
Nousiaisissa vuonna 1898 syntynyttä Ilkkaa käytettiin paljon siitoksessa Salon alueella.
”Ilkan jälkeläisiä levisi jonkin verran myös Ahvenanmaalle”, kaivuutöissä mukana oleva Kirppu-asiantuntija Roger Johansson tietää.
”Kirpun muita sukuhaaroja löytyy joka hevosesta, mutta tämä on harvinaisempi. Suvussa esiintyy myös hämäys, sillä Ilkka on Hiluri-nimisen hevosen suvussa, mutta se ei ole se tunnetumpi Erkki Sääluodon Hiluri vaan aikaisempi.”
Kuusjoen kaivuupaikka löytyi Päivi Laineen ja Marjatta Lähdekorven ansiokkaan selvitystyön kautta, Johansson mainitsee.
”He ovat lukeneet alan kirjallisuutta ja saatuaan vihiä hautapaikoista ajaneet paikan päälle.”
Johansson kertoo hevosten hautapaikkojen kulkevan hyvin perimätietona.
”Saatiin tieto, että Kuusjoella on hevosen ja ponin hautapaikka. Kun kuljimme puistossa, näimme mielestämme hyvin, hyvin todennäköisen paikan. Näytti ensin, että kivirykelmä on hevosenkengän muotoinen, mutta se on enemmän pyöreä. Mutta maallikkokin näkee, että kivat on aseteltu, mikä indikoi hautapaikkaa.”
Tänään torstaina tutkimusryhmä on kaivanut kiviä esiin turpeen alta, ja kaivuri on tulossa paikalle perjantaina.
Suomenhevosen varhaisvaiheiden tutkimushankkeen tavoitteena on selvittää, miten vuonna 1907 aloitettu kantakirjaus ja tietoinen rodunjalostus ovat vaikuttaneet suomenhevoseen.
Tähän mennessä hanke on kerännyt tutkijatohtori Karin Hemmannin mukaan yli 300 näytettä, suurin osa niistä on jouhia, mutta mukana on myös paljon luita, kavioita ja muita näytteitä. Murto ja Eino ovat periyttäjäoriita, joiden näytteet kuuluvat arvokkaimpiin, sillä niillä on paljon jälkeläisiä. Myös niiden jälkeläisistä hanke on saanut kerättyä suuren määrän näytteitä.