Kuninkuusravien pääkilpailuissa ei tarjoiltu suuria yllätyksiä avausmatkojen osalta.
Viime vuonna kuningatarkilvan kaksi ensimmäistä osamatkaa voittaneen Hetviinan juoksu lähti menemään vaikemman kautta heti avausmatkan alusta alkaen. Antti Tupamäki joutui peruuttelemaan kuutosradalta startanneen tamman aina parijonon viimeiseksi.
Rakettiavaajana tunnettu Liisan Tulilintu käynnistyi kolmosradalta ravilla ja otti keulapaikan vaivatta. Sen kantaan liimautui ykkösradalta kiihdyttänyt R.R. Valssitar. Toisen radan vetotyöt lankesivat kisassa debytoineelle ja alun kolmatta kiertäneelle Ciiran Tähdelle.
900 metriä ennen maalia niin ikään kuningatarkilvassa ensi kertaa mukana oleva Suven Sametti nousi toisen radan toiseksi viimeiseltä paikalta kolmannelle. Se sai peräänsä suosikki Hetviinan. Kaksikon eteen nousi vielä Lakan Leija, ja kolmikko saavutti kärkeä hyvin.
Keulassa ravannut Liisan Tulilintu taipui viimeisessä kaarteessa, joten johtoon siirtyi Ciiran Tähti. Se ei kuitenkaan asemastaan ehtinyt kauan nauttia, sillä ulkoa tultiin kovaa. Paras vauhti oli Hetviinalla, joka kiri aina voittoon saakka ennen toiseksi tsempannutta Suven Samettia ja kolmanneksi kohonnutta Lakan Leijaa.
Voittoaika oli 25,1ke. Antti Tupamäki oli varsin tyytyväinen valmentamansa ja ohjastamansa tamman suoritukseen, vaikka myönsi, että porukan hännillä iski jo huoli matkan aikana.
”Odotin vain, milloin Tapsa lähtee, että lähdemme heti perään. Hyvin se seurasi, ja se on siitä jännä hevonen, että kun selästä pääsee sopivasti kääntämämään, se mielellään ohittaa. Kaukana oltiin, mutta hevonen tuli rehdisti, ja selvä voitto. Kyllä täytyy Tapsalle kaljat tarjota joskus”, Tupamäki naurahti voittajahaastattelussa, kun Lauri Hyvönen kysyi Perttusen ja Suven Sametin tarjoamasta vetoavusta.
Petäjävetisen treenarin mukaan Hetviinan kanssa ei ole tehty mitään erikoista kuningatarkilvan alla.
”Tämän hevosen kanssa on menty pitkään samalla kaavalla. Ei ole tehty mitään muutoksia, yritetty vain pitää hevonen terveenä.”
Väliyöksi Hetviina suuntaa Petäjävedelle, missä se saa huilata päivän suorituksen jälkeen.
”Ehkä pikkuisen käytetään laitumessa, sitten kaverin kanssa pihalle yöksi.”
Viime vuonna Hetviinan kompastuskiveksi koitui päätösmatka. Tänäkin vuonna se on koko kuningatarkilvan suurin suosikki. Tämä on tiedossa myös Tupamäellä.
”Etukäteen ajattelin taktiikoita, että pitäisi antaa nätimpää reissua, mutta nyt tuntui, kun olimme oikein kaukana, että väkisinkin tulee raskas reissu”, Tupamäki tuumi. ”Nyt ei menty ihan niin kovaa kuin viime vuonna, että ehkä siitä saisi pikkuisen paukkuja huomiselle.”
Hetviinan on kasvattanut ja omistaa Christer Sandholm, jolle kuninkuusravien voittajahaastattelut alkavat olla jo tuttuja. Siitä huolimatta hän sanoi pulssin kohonneen todella korkeaksi lähdön aikana, etenkin kun näki tamman peruuttelevan joukon hännille.
”Onneksi näin kävi, että hevonen oli niin hyvä, että sieltä nousi vielä”, Sandholm iloitsi. ”Ehkä ne (ennakkosuosikin paineet) ovat Antille pahemmat, mutta pulssihan nousee omistajallakin, kuten sanoin.”
Kuninkuuskilvan avausmatkan kiihdytys noudatteli käsikirjoitusta. Kakkosradalta startannut H.V. Tuuri ampaisi heittämällä keulapaikalle. Hallitseva ravikuningas Evartti tiputti sen kantaan, ja Antti Ojanperän toinen valmennettava, Jokivarren Kunkku, kiersi johtavan rinnalle.
Pian toisen radan veturiksi eteni Tapio Perttusen valmentama ja ohjastama Vixeli, joka huolehtikin siitä, että tempo pysyi reippaana koko matkan.
Toisessa ulkona matkannut Jokivarren Kunkku taipui pahoin toisesta ulkoa, joten Santtu Raitala sai huoletta odotella sopivaa hetkeä kääntää Evartti kiriin.
23-vauhtisen avauskilometrin jälkeenkään vauhti ei rauhoittunut, joten kärkikaksikko oli helisemässä, kun hallitseva kuningas syöksyi kolmannelle viimeisessä kurvissa. Sekä H.V. Tuuri että Vixeli taistelivat mainiosti, mutta Evartin voimat olivat säästyneet loppuun ja se kiri helposti avausmatkan voittoon. Aikakin oli hieno 22,5ake.
”Tuntui mahdottoman hyvältä kaikkien näiden vaiheiden jälkeen, mitä hevosella ja sen taustajoukoilla on ollut”, Raitala huokasi voittajaseremoniassa. ”Se, että Evartti ylittää ensimmäisenä maalilinjan täällä on käsittämätön tunne. Etenkin, kun on koko kausi pelattu tavallaan yhtä maalia ja tähdätty tänne. Ennen lähtöä Evartti tuntui olevan huippukunnossa.”
Raitala myös kertasi taktisia kuvioita. Hän sanoi pitävänsä H.V. Tuuria yhtenä kisan kovimmista hevosista, jonka vuoksi päätti ajaa sen selästä.
”Jos sen perässä ajaa, ei häviä sillekään montaa kymmenystä, jos omissa rahkeissa vain riittää potkua.”
Valmentaja Antti Ojanperä ja muu taustajoukko on kärsinyt suurista vastoinkäymisistä kesän aikana. Pihtiputaalaistreenari olikin kiitollinen kaikesta tuesta, jota heidän suuntaan on osoitettu.
”On huomannut, että sitä tukea on valtavasti. On ollut ilo huomata, kuinka paljon on olemassa ystäviä”, Ojanperä herkistyi. ”Kiitos vain kaikille tsempistä ja kannustuksesta. Me olemme Evartin kanssa saaneet molemmat valtavasti myötäeloa. On ollut hienoa aikaa, vaikka vähän vaikeatakin.”
Ojanperän puoliso Jutta Ihalainen vastaa yhdessä miehensä kanssa tallin toiminnasta. Evartti on aina ollut hänelle erityisen läheinen hevonen, joten hän oli luonnollisesti onnessaan, kun ori spurttasi hienoon voittoon.
”Kyllähän se näytti upealta, mahtavalta omalta itseltään.”
Lauantain muiden Toto75-lähtöjen selostukset ja kommentit voit lukea keskiviikkona ilmestyvästä Hevosurheilun printtilehdestä. Pääset tilaamaan lehden tästä.