Frans Mäkiselle tulee auton mittariin joka viikko 600 –700 kilometriä. Helmikuussa 90 vuotta täyttänyt mies kiertää raveissa paikan päällä lajin sosiaalisen puolen vuoksi.
Hän on mies, jolle Harri Koivunen ja Antti Teivainen heilauttavat etusuoralla kättään hevosia lämmittäessä. Frans Mäkinen kiertää raveissa omalla autollaan viikoittain muun muassa Tampereella, Vermossa, Porissa, Forssassa ja Seinäjoella.
”Harri Koivunen usein nostaa ohi ajaessaan peukun pystyyn. En minä tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta olen tulkinnut niin, että pelaa tätä hevosta”, Frans Mäkinen nauraa. ”Minulla on sellainen linja, että en kysele kuskeilta vihjeitä. En halua asettaa heitä siihen tilanteeseen.”
Mäkinen kertoo, että ravit tulee kyllä katsottua päivittäin, jos ei paikan päällä, niin kotona. Silloin useimmiten vielä kahdesta ruudusta samaan aikaan, netistä ja telkkarista, sillä Ruotsinkin ravit pitää nähdä.
”Mutta kotona raveja katsotaan yksin. Täällä parasta on se, kun tapaa mukavia ihmisiä, ja ihan laidasta laitaan. Raveissa käy ihmisiä sekatyömiehestä tuomariin ja suurempiinkin herroihin. Olen minä pari kertaa Timo Soininkin kanssa ollut raveissa”, Teivonlinnan nurkkapöytään istahtanut Mäkinen sanoo.
Ravilauantaita tällä viikolla isännöivä Teivo on Mäkisen nykyinen kotirata, sillä hän asuu Nokialla.
Mäkinen seurasi kilvanajoja ensimmäisen kerran Kangasalan jääraveissa vuonna 1938. Sitä ennen hevoset olivat jo tulleet hyvintutuiksi, sillä Mäkisen isä hoiti työkseen hevosia. Isän viimeinen työpaikka oli Nokian kartano, missä hän työskenteli tallimestarina. Frans kävi isän mukana tallilla pienestä pitäen.
”Kesällä vietiin hevosia laitumelle, ratsastettiin. Iltatalliin piti päästä oikeastaan joka päivä”, hän hymyilee.
Parikymppisenä Frans Mäkinen muutti Ruotsiin. ”Kävin siellä ammattikoulun ja jäin sinne hommiin. Raveissa kävimme Ruotsissa yhdessä työporukan kanssa”, sähköalalla uransa tehnyt Mäkinen kertoo.
”Siihen aikaan, 1950-luvun alussa, raveja ei vielä järjestetty joka päivä. Mutta aina käytiin, kun oli jossain lähellä.”
Ruotsin vuosien jälkeen koitti muutto Strömberg-yhtiöstä irronneen työn perässä Turkkiin.
”Työn puolesta matkustin paljon, sellainen kulkuri olen vähän ollut. Se oli sillä tavalla poikkeuksellista aikaa elämässäni, että silloin en seurannut raveja. Matkoilla tosin tuli joskus raveissa käytyä, Moskovassakin kerran”, Mäkinen sanoo.
Legendaarisia ravihevosia Mäkinen on nähnyt vuosien varrella niin monia, että jos oikein alkaisi muistella, lista sykähdyttävimmistä kasvaisi pitkäksi. Suomenhevosista hän mainitsee Liptuksen, vaikkakin lämminverihevoset ovat ehkä hiukan lähempänä sydäntä noin yleisellä tasolla. Tällä hetkellä juoksevista hevosista Mäkisen suosikkeja on T.Rex.
Myös toto kuuluu tärkeänä osana Mäkisen raviurheilun seurantaan. ”Kaksi kertaa on käynyt elämän aikana niin, että olen yhden illan voitoilla pystynyt ostamaan uuden auton”, hän kertoo.
Ravit eivät ole olleet Frans Mäkisen elämän ainoa harrastus. Aikanaan hän pelasi muun muassa jalkapalloa ja nyrkkeili, ja urheilulliset elämäntavat ovat varmasti auttaneet kunnioitettavan iän saavuttamisessa sekä hyvän kunnon ylläpitämisessä.
”Minusta tärkeää elämässä on pysyä positiivisena. Ja sellainen avoin ihminen olen aina ollut”, Mäkinen toteaa.
Mäkinen seuraa tunnelmaa radoilla viikoittain, ja monen muun tapaan häntä huolestuttaa ravien nykyiset yleisömäärät. Hänen mielestään tulevaisuus on lapsissa ja nuorissa.
”Minusta raviratojen pitäisi panostaa perheisiin ja lapsiin, koska kun lapset tottuvat siihen, että käydään raveissa, sieltä voisi kasvaa uusi paikan päällä käyvä sukupolvi. Porin raviradalla on muuten hienot lapsille tarkoitetut tilat ja systeemit”, hän toteaa.