Jo Toto5-kierroksen avauskohteessa saatiin yllätyksiä, mutta neljännessä kohteessa Suviruusuli räjäytti pankin.
Suomen Cupin karsinta oli melkoista tapahtumaa alusta loppuun. Lähtö uusittiin kerran, ja toisella yrityksellä nähtiin laukkoja ja juoksupaikat vaihtuivat tiuhaan. Vuaran Suvetar johti alkukiihdytyksestä ja piti paikkansa viimeiseen kaarteeseen. Viimeisen puolikkaan alkaessa käänsi kolmannessa sisällä juossut Suviruusuli toisen letkan johtoon. Samassa se sai takaa lähteneen Pyörylän Paronin eteensä, mutta loppusuoralle käännyttäessä oli tamma jo kiepsahtanut johtopaikalle. Se ponnisti kohti tolppaa Pyörylän Paronin hönkiessä tuntumassa, kun toisessa kaarteessa laukannut ja pahasti jäänyt Morison iski ulkoratoja loppukiriin. Suviruusuli ei kuitenkaan päästänyt kumpaakaan ohitseen, vaan nappasi maistuvan karsintavoiton Morisonin ehtiessä toiseksi. Voittoajaksi kirjattiin 26,5ke.
Karsinnan kaksi parasta eli Suviruusuli ja Morison lunastivat paikkansa finaalissa.
Haltioissaan oleva pitkän linjan hevosmies ja valmentaja Marko Majaniemi nostatti vesiä silmäkulmiin voiton jälkeen.
”Todella hyvä fiilis, liikuttaa ihan”, hän totesi avoimesti Lauri Hyvösen voittajahaastattelussa.
Samaa sanoi tamman omistaja ja hoitaja, orimattilalainen Pia Mäkinen.
”Meistä kumpikaan ei katsonut maaliintuloa, minulla sumeni ja Marko oli mielestäni selkä ruutuun päin. Mutta me molemmat karjuimme kyllä”, hän nauroi onnellisena. ”Ja koronasta huolimatta halattiin lähellä olevien kanssa, tämä oli niin suuri yllätys ja suuria tunteita!”
Mäkinen kertoi olevansa maanläheinen harrastaja, joka aina välillä ajelee eikä osaa treenejä sen kummemmin suunnitella. Hän kuitenkin kuuntelee hevostaan.
”Skeptisenä ihmisenä ajattelin etukäteen, että lähtö on aivan liian kova meille. Toisin kävi.”
Suviruusuli on tehnyt nopeammat juoksuajat vain maililla ja auton takaa viime vuonna.
”Ruusun voittoaika oli aivan huikea. Aivan huikea, hevonen menee koko ajan eteenpäin. Olen vieläkin ihan pöllämystynyt ja sekaisin kaikesta, etten osaa muuta sanoa.”
Tamman ja Mäkisen yhteinen taival alkoi vappuna 2019, kun Mäkinen osti sen ratsuksi itselleen.
”Minulla oli aiemmin liisinkiläinen tamma, joka ei juossut ja ostin sen ratsuksi. Ruusun kanssa sama juttu, mutta se alkoikin juosta. Marko tuli sitten kuvioihin mukaan, kun hevoselle tuli ohjastajanvaihdos pikavauhtia viime syksynä.”
Pian Mäkinen huomasi, miten yksiin ajatukset treenaamisesta kävivät Majaniemen kanssa. Hän alkoi olla enemmän mukana hevosen treenaamisessa ja lopulta valmentajanvaihdos tapahtui luonnollisesti. Suviruusuli siirtyi Majaniemen listalle maaliskuun alussa.
”Meillä on täydellisesti sama sävel ja ajatusmaailma treenaamisesta. Tämä on kuitenkin harrastus ja mielestäni sen pitää olla kivaa sekä ihmisille että hevoselle. Ja me molemmat tykkäämme tästä hevosesta kovasti.”
Yhteistyön soljuvuuden voi kuulla kaksikon jutustelusta, kun Majaniemi istui auton ratissa ja Mäkinen vieressä. Valmentaja hoitaa varsinaisen treenaamisen ja omistaja loput, mitä Majaniemi kutsuu ratsutädin taioiksi.
”Marko tarkoittaa sitä, kun menen kouluratsastusta kentällä. Teen esimerkiksi paljon väistöjä moniin suuntiin, jotta saan hevosen notkeaksi. Metsässä menen Ruusun kanssa vanhoja metsäautoteitä kilometritolkulla, sillä hoidan sen päätä. Olen rytmi-ihminen, ja vasta viime vuosi on tuonut mukanaan ravipuolen.”
Kun Mäkinen kiitteli Suviruusulin toimimista sekä ratsuna että kärryjen edessä, huikkasi Majaniemi, että hevosen paras puoli on ravivarmuus.
”Lisäksi se on iloinen ja aina valmis työhön. Se ei ole itsestäänselvyys varsinkaan tamman kanssa. Mutta tämä suomenhevosten monipuolisuus on se, mistä minä tykkään.”
Mäkinen kuvaili naurahtaen hevostaan touhukkaaksi. Kotona se on saanut lempinimen Höpötin puuhailunsa johdosta.
”Valjastaessani Ruusun olen hiestä märkä, kun se puuhailee omiaan ja heiluttelee jalkojaan. Lenkin jälkeen se on kaksi minuuttia paikoillaan, ja sitten alkaa taas heilunta ja puuha. Se siis pitää omaa höpötystään, mutta se on merkki, että se voi hyvin.”
Kymmenvuotias Suviruusuli on startannut urallaan 76 kertaa ja voittanut viidesti. Viime vuonna se voitti Kouvolassa ja Vermossa ja teki jälkimmäisessä ennätyksensä 24,6aly.
”Nyt se on yllättänyt. Mutta onkohan meillä Marko tavoitteita?” Mäkinen kysyi ja kuunteli hetken. ”Ei ole varsinaisia tavoitteita, mutta pieniä haaveita, kuten tehdä hurja aika tehdä maililla ja juosta ensi viikon lauantaina Jokimaalla, kun on Suomen Cupin finaali.”
Hersyvästi iloitseva Mäkinen ei kuitenkaan vielä mieti finaalia, vaan nauttii tunteisiin menneestä karsintavoitosta.
”Katson lähdön varmaan kymmenen kertaa putkeen! Pitää vielä kehua kuskia (Tapani Jauhola), hän on niin positiivinen ja nöyrän vaatimaton ihmisenäkin, mutta tulee ja heittää tällaiset tulokset kehiin. Oli hänen ideansa ottaa kaikki kengät pois tähän lähtöön, ja niin kuulemma tehdään finaalissakin.”