Mika Ahtiainen vastaa Gävlen raviradan hoidosta. Hän ei näe omalla radallaan tarvetta 13 raviradan yhdessä hankkimalle jyrsimelle. Kuvassa ei esiinny jutussa käsitelty jyrsin. Kuva: Johanna Heinonen
Uutiset

Suomalaiset ratamestarit suhtautuvat varauksella Ruotsissa hehkutettuun suomalaiskoneeseen – ”En ihan allekirjoita kaikkia hyötyjä”

Suomalaiset radanhoidon ammattilaiset eivät tyrmää laitteen tuomia hyötyjä, mutta eivät myöskään purematta niele ruotsalaiskollegoidensa ylistystä.

Joni Eriksson

Ruotsalainen iltapäivälehti Aftonbladet uutisoi eilen torstaina verkkosivuillaan 13 ruotsalaisen raviradan yhdistäneen voimansa hankkiakseen apua radanhoitoon. Ratojen yhteisomistukseen hankittiin suomalaisen Suokone Oy:n valmistama MeriCrusherin jyrsin. Aftonbladetin jutussa Rommen ratamestari Ulf Månsson kertoo jyrsimen maksaneen hieman reilu miljoona kruunua, mutta sen tuovan säästöjä pitkässä juoksussa.

Ruotsissa Gävlen ratamestarina toimiva Mika Ahtiainen kertoo päässeensä tutustumaan laitteeseen naapurimaan ratamestaripäivillä. Hän ei yhdy täysin rinnoin ruotsalaiskollegoidensa suitsutukseen, mutta näkee jyrsimen hyödyllisenä joillain radoilla.

”Se antaa radalle niin sanotusti uutta elämää”, Ahtiainen myöntää, mutta tarkentaa sen koskevan lähinnä vanhoja ratoja. ”Jos ei ole tehty mitään remontteja, niin silloin niin sanottua kuollutta kerrosta on helpompi saada tämän avulla pois. Sitä kautta remonttia saadaan siirrettyä eteenpäin. Jossain 20 vuotta vanhalla radalla on alhaalla paksu kerros kivituhkaa, joka on painautunut sinne niin, ettei vesi meinaa mennä läpi. Jyrsintä ikään kuin herättää rataa henkiin.”

Jyrsimen tuottama lopputuloskaan ei saanut Ahtiaista haltioituneeksi.

”Jos alat jyrsimään, se vaatii melkein viikon aikaa, jos ei ole jotain jyrää, kun se irrotettu pinta pitää vielä saada tiiviiksi. Vaikka jyrsimen takana on jyrä, tykkäsin pinnan jäävän löysäksi. Ainakin silloin jäi, kun testasivat sitä Rommessa.”

Mika Ahtiainen oli viime kesänä avustamassa radanhoidossa Jokimaalla Suur-Hollola-ajon aikaan.

Gävle ei kuulu 13 radan joukkoon, jotka hankkeeseen lähtivät. Aftonbladetin jutussa kerrotaan jyrsimen yltävän 10-15 senttimetrin syvyyteen.

”Tähän meidän radallemme on tehty vuonna 2018 täysi rataremontti. En edes pystyisi ajamaan niin syvältä, muuten tulisi sepelit vastaan”, Ahtiainen perustelee.

Ahtiainen ei ota kantaa jyrsijän avulla saataviin säästöihin, mutta huomauttaa, että kulujakin syntyy. Eikä tämän kaltainen yhteisomistus ole välttämättä muutenkaan optimaalinen ratkaisu.

”Se pitää etukäteen varata jollekin viikolle. Entä jos sillä viikolla sataa? Seuraavalla viikolla se onkin varattu johonkin muualle. Ehkä yhteisomistajia pitäisi olla vähemmän”, Ahtiainen pohtii. ”Ja jos pitää paikkansa, mitä Solvallan ratamestari Markus Peterson sanoi, että kaikki radat osallistuvat aina siirtokustannuksiin, niin jos mietitään, että laitetta lähdetään siirtämään esimerkiksi Umåkerista jonnekin Etelä-Ruotsiin, kyllä sekin jonkin verran maksaa.”

Keskimaunu komppaa kollegaa

Vermon ratamestarina ja Etelä-Suomen pääratamestarina työskentelevä Juha Keskimaunu on lähes identtisellä linjalla Ahtiaisen kanssa. Hänkin näkee jyrsimen tuomat mahdollisuudet lähinnä vanhojen ratojen parissa. Keskimaunu kuvailee kyseisen mallisesta jyrsimestä olevan hyötyä lähinnä Ahtiaisenkin mainitsemassa ”elvytyksessä”.

”En ihan allekirjoita kaikkia hyötyjä, joita jutussa mainittiin”, Keskimaunu aloittaa. ”Varmasti siitä on myös hyötyä, mutta silloin pitäisi olla oikeasti pintakerrosta, mitä ei uudemmilla radoilla niin ole. Varsinkin vanhoilla radoilla pohja on kovettunut, siihen tulee sellainen lasipinta, niin tällä saadaan se rikki ja pintaa sekoitettua.”

Keskimaunu sanoo seuraavansa mielenkiinnolla jyrsimestä saatuja kokemuksia. Itse hän ei kuitenkaan lähtisi sillä Vermon kaviouralle ilman perusteellista testausta ja tutustumista.

”Minulla on sellainen pelko, että siinä voi olla sellaisiakin miinuspuolia, joita ei vielä tiedetäkään. Toki voin olla väärässäkin. Mutta näillä uudemmilla radoilla piikkilanankin käyttö on hyvin varovaista. Jos mulle tuotaisiin tuollainen tähän, en ainakaan radalla sitä ensimmäisenä kokeilisi.”

"Mulla on maksimityöskentelysyvyys seitsemän senttiä, eikä tuollaisesta ole Vermossa mitään hyötyä", ratamestari Juha Keskimaunu sanoo Ruotsissa puhuttaneesta jyrsimestä.

Keskimaunu ei näe vastaavalle jyrsijälle suurta käyttöä Suomessa ainakaan vielä.

”Se vaatisi vähintään vuoden koeajon. Eikä tuollaista voi käyttää kuin maksimissaan kaksi kertaa vuodessa, koska se koko ajan murskaa sitä materiaalia samalla pienemmäksi. Meillä Suomessa alkaa olemaan ennemmin ongelmana se jauhaantunut nollamateriaali, kun rataremontteja ei ole tehty. En uskoisi, että tällainen lähtee vielä yleistymään, mutta jos Ruotsissa saadaan hyviä tuloksia, silloin voimme keskustella uudestaan. Mielenkiinnolla seurataan”, Keskimaunu summaa.

Tarkennus 21.4. klo 23.30: Lisätty jyrsimen valmistajan nimi.