Suomalaisen Kasvattajakruunun isäksi on helppo nimetä Timo Sohlberg. Hän näki vuonna 1984 Yhdysvalloissa aloittaneen raviurheilun Breeders Crownin potentiaalin myös Suomessa.
Täysveristen laukkamaailmasta raviurheiluun napatussa kilpailutyypissä, jossa oriinomistajat tekevät alkusatsauksen varsojen ilmoittautumismaksuissa, oltiin Suomessa hyvinkin etukenossa.
Toisin kuin raviurheilun ideat maailmalta usein siilautuvat tänne pohjan perukoille läntisen naapurimme kautta, oltiin Kasvattajakruunun kanssa täällä Ruotsia edellä. Siellä ensimmäiset Breeders Crownit ajettiin vuonna 1991.
Suomeen perustettiin jo vuonna 1985 Kasvattajakruunuyhdistys. Kun Kansallis-Osake-Pankki tuli mukaan kilpailun rahoituskuvioihin, lähti kilpailu käyntiin nimellä KOP Crown. Tietyn ikäisillä ihmisillä se saattaa livahtaa yhä kilpailun nimeksi, vaikka KOP:in kanssa yhteistyö loppui jo 30 vuotta sitten ja samalla nimi muuttui Kasvattajakruunuksi.
Tarkalleen 11.10. vuonna 1989 ajettiin ensimmäinen KOP Crown, kun kaksivuotiaat orit ja ruunat taistelivat Jyväskylässä paremmuudesta. Heti alkuun saatiin jättiyllätys. Kokemattomat hevoset ja maalipaalulla odottanut huikea 40 000 markan ykköspalkinto olivat yhdistelmä, joka saattoi vaikuttaa siihen, että koko suosikkikolmikko Stager, Allan Spin ja Mid’s Andy laukkasi jo kilpailun alkupuoliskolla.
Voittajaksi kiri lopulta 38,0-kertoiminen Raiva Peter, jolle Juha Siirtonen oli antanut tasaisen reissun kärjen tuntumassa. Äskettäin edesmennyt Raimo Vainikka oli hevosen kasvattaja-omistaja-valmentaja.
Raiva Peter ei jatkossa jättänyt suurta jälkeä suomalaiseen raviurheiluun, se kilpaili urallaan 171 kertaa ja otti viisi voittoa. Sen sijaan jo seuraavan vuoden kaksivuotiaiden orien ja ruunien kilpailu toi esille nimen, joka muistetaan kunnioituksella tänä päivänäkin. Houston Laukko oli jäänyt ensistartissaan toiseksi, mutta KOP Crownissa se otti uransa avausvoiton SE-ajalla 17,9a. Jatkossa orista kehkeytyi toistaiseksi ainoa Suomessa syntynyt ravureiden European Grand Circuitin voittaja.
Yksi Kasvattajakruunun pääajatuksista oli saada varsoja varhemmin starttiin ja siinä se on varmasti onnistunut. Kaksivuotiailla kilpaileminen on herättänyt aikojen saatossa intohimoisiakin mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kasvattajakruunun kaksivuotiaista voittajista löytyy joka tapauksessa Houston Laukon lisäksi useita hevosia molemmista sukupuolista, jotka ovat jatkossa kehittyneet Suomessa syntyneiden avoimelle huipulle saakka. Express Duo, Venice, Arctic Express, Pearly Hill, Liquorice Pipe ja Antonio Duo tästä parhaina esimerkkeinä.
Toki vastapainona on voittajia, joiden ura ei ole jatkunut yhtä suotuisasti. KOP Crown jäi tammojen vuoden 1991 voittajan Bam Barbin uran ainoaksi ykköseksi. Tornapull puolestaan voitti vuoden 2017 orien ja ruunien Kasvattajakruunun ja se on edelleen 86 kertaa kilpailleen ruunan ainoa ykkönen. Se tosin kilpailee vielä tälläkin hetkellä hyvässä kunnossa, eikä olisi maailman suurin ihme, että sen taulua vielä toistekin tolppa koristaisi.
Ensimmäinen kruununtavoittelijoiden ikäluokka jatkoi seuraavana vuonna kolmevuotiskisoilla. Joy Of Life oli edellisvuonna ollut ensimmäinen tammojen kaksivuotisvoittaja ja jatkoi kolmevuotiaiden kakkosella. Parhaiten pioneeri-ikäluokasta pärjäsi kokonaisuudessa kuitenkin Mid’s Andy. Se kirkasti kaksi- ja kolmevuotiaana saavutetut pronssit nelivuotiaana kullaksi.
Koko nuoruusajan kilpasarjan voitokkaasti selvitti ensimmäisenä BWT Teacher. Se oli paras tammojen kilpailuissa 1993–1995. BWT Teacher periytti Kasvattajakruunun voittamista myös eteenpäin, vuonna 2003 sen varsa Dream On voitti kolmevuotiaiden tammojen Kasvattajakruunun.
Kaikkien suurkilpailujen säännöt muuttuvat ja hakevat muotoaan vuosien varrella, eikä Kasvattajakruunu ole tästä poikkeus, vaan mieluummin päinvastoin. Kasvattajakruunun alkuperäinen ajatus oli, että kaksi-, kolme- ja nelivuotiaat kilpailevat mailin matkalla oman ikäisiä ja samaa sukupuolta olevia vastaan.
Nuorten ikäluokat ovat pysyneet samoina, tosin vuosina 2000–2002 kaksivuotiailla ajettiin vain yksi lähtö, jossa kilpaili molemmat sukupuolet. Mailin matkat hylättiin jo aikaa sitten ja siirryttiin täyden matkan kilpailuihin.
Viisivuotiaat ja vanhemmat saivat oman Kasvattajakruununsa vuonna 1993 ja sitä ajettiin vuosituhannen vaihteeseen saakka. Viimeiset vuodet sen konsepti oli kohtalaisen erikoinen, kun kilpailu liitettiin Killerin Eliittiin.
Eliittiä ajettiin kolme karsintaa, joista yksi oli samalla tammojen Kasvattajakruunun finaali, yksi orien vastaava ja yhteen pääsi mukaan muutkin kuin kasvattajakruunuhevoset.
Tämän konseptin pohjakosketus tuli vuonna 2000, kun vanhempien hevosten Kasvattajakruunun saatiin vain yksi finaali – ja siis samalla toinen Eliitin karsinta. Neljästä Kasvattajakruunusta Eliitin finaaliin selvinneestä kaksi ilmoitti välittömästi, ettei lähde finaaliin ja vähän ennen finaalia joukkoon liittyi myös Kasvattajakruunun kakkonen Speedy Flicka.
Ohjastaja-valmentaja Aarne Lintulahdelle selvisi vasta tässä vaiheessa, että hänen ajokorttiluokkansa oli kyllä riittänyt Kasvattajakruunun 50 000 markan ykkösestä ajamaan, mutta ei Eliitin 120 000 markasta. Jorma Kontio olisi ollut ainoa Lintulahden kelpuuttama lainaohjastaja Speedy Flickalle, mutta tällä oli jo toinen hevonen finaalissa.
Vuodesta 2008 on viisivuotiaille tammoille ajettu oma Kasvattajakruununsa. Tämä mahdollisti Venicen ainutlaatuisen saavutuksen, Kasvattajakruunun voitto joka vuosi kaksivuotiaasta viisivuotiaaksi 2011–2014. Enemmän Kasvattajakruunun voittoja on vain Isla J Bravella, joka voitti vanhempien hevosten kilpailun viisi kertaa (1993 ja 1995–1998).
Muita merkittävimpiä muutoksia ovat olleet kilpailusarjan laajeneminen kaksikymmentä vuotta sitten nykyisen kaltaiseksi, joka sisältää myös monia alkueriä. Siitosorien osalta puolestaan herätti pitkään arvostelua, ettei ulkomaisia siirtospermaoreja ollut mahdollista maksaa mukaan. Tähän tuli muutos 2010-luvun vaihteessa.
Yksi suurimmista aiotuista muutoksista jäi kuitenkin toteutumatta. Vuonna 1996 Kasvattajakruunu Ry ilmoitti kunnianhimoisen suunnitelman suomenhevosten Kasvattajakruunuksi. Sen oli tarkoitus alkaa vuonna 2000 ensimmäisellä kolmevuotisikäluokalla ja laajentua siitä niin, että molemmille sukupuolille ajetaan omansa aina kuusivuotiaiksi saakka. Palkintotasossa pyrittiin vastaavaan kuin lämminverisillä.
Yhdistys oli tehnyt orinomistajien keskuudessa markkinatutkimuksen. Tutkimuksen osallistumisprosentti oli 58 ja vastanneista lähes kaikki kertoivat olevansa valmiita ilmoittamaan orinsa mukaan.
Tästä kolmen vuoden päästä hanke tuli tiensä päähän, ilman että yhtään kilpailua ehdittiin ajaa. Orinomistajat lähtivät ensimmäisenä vuonna hyvin mukaan, niitä ilmoitettiin 52 kappaletta, mutta varsoja vain sata. Kun kahtena seuraavana vuonna mukaan lähtevien orien määrät tippuivat reiluun kahteenkymmeneen, oli helppo laskea, ettei kilpailuun maksettavien varsojen määrä tule riittämään. Kasvattajakruunu Ry palautti jo keräämänsä rahat takaisin.
Kasvattajakruunu on tavoittanut arvostetun aseman suurkilpailujen kirjossa, mutta ikävä kyllä se arvostus ei ole tuonut sille arvoistansa paikkaa kilpailukalenterissa. Kasvattajakruunua on vuosien varrella ajettu kaikkina mahdollisina ajankohtina toukokuun alusta marraskuun loppuun, mutta nykyiset loppusyksyn kilpailupäivät alkavat olla vakiintuneita.
Nyt Turussa ajettava neljän finaalin päivä on selkeän hyvä ratkaisu, mutta löytyisikö tällaiselle superpäivälle hohdokkaampaa paikkaa kuin marraskuinen pimeys ja hyytävä kosteus?
Kasvattajakruunun voittamisen arvoa olosuhteet eivät kuitenkaan pysty himmentämään. Se on kirkkaasti loistava kruunu jokaisen voittajan uralla.
Kasvattajakruunu
Ajettu vuodesta 1989
Eniten voittoja Isla J Bravella, viisi kappaletta
Venice ainoa, joka on voittanut kaikki Kasvattajakruunut kaksivuotiaasta viisivuotiaaksi
Lauantaina Turussa ajetaan neljä finaalia