Sydämet lyövät hiljaa samaan tahtiin, sykkeessä tuntee kutsun herkimmän.
Näin lauloi Pertti Puikkonen usean I.P. Vipotiinan suurkilpailuvoiton jälkeen.
I.P. Vipotiinan sydän lakkasi kuitenkin lyömästä tiistaina 5. marraskuuta. Kolminkertainen ravikuningatar ja lukemattomat suurkilpailut voittanut tamma laskettiin haudan lepoon Sivolan Tilan aikaisempien merkkihevosten Ilta-Postin, I.P. Vipotin ja I.P. Sukkulan viereen.
”Nyt oli I.P. Vipotiinan aika siirtyä levolle. Piti tehdä sellainen ratkaisu”, Sivolan Tilaa nykyään isännöivä Antti Parviainen huokaa.
Kuten monen muunkin iäkkään hevosen, I.P. Vipotiinan kohtaloksi koituivat huonot hampaat.
”Viime talvi piti jo syöttää lyhytkortista syysheinää ja erikoisrehua, että Vipotiina pystyi syömään. Keväällä se teki hienon varsan Parvelan Retusta, muttei tullut enää kantavaksi Välähdyksestä, ja kantavaksi tulo olisi ollut hyvin epätodennäköistä ensi kesänäkin. Kun ikääkin oli jo 25 vuotta, oli aika päästää tamma viimeiselle matkalle”, Parviainen perustelee.
I.P. Vipotiina jätti suuren muistojäljen koko raviurheilevaan Suomeen ja erityisesti lähipiiriinsä.
”Vipotiina oli sellainen hevonen, että se toi varmasti ilonaiheita kaikille ihmisille, jotka saivat sen kanssa sen elämän ja uran verralle työskennellä”, Antti Parviainen uskoo.
”Pitäisin sitä kaikkien aikojen suomenhevostammana. Se juoksi 3-vuotiaana Suomen ennätykset, voitti 4-vuotiaana kaikki suurkilpailut ja 5-vuotiaana Derbyn ja ravasi vanhemmalla iällä kolmesti ravikuningattareksi. Edelleen se on eniten palkintorahaa juossut tamma, vaikka palkintotaso oli sen aikana huomattavasti pienempi kuin nykyään eikä Varsakunkkua eikä muitakaan merkittäviä 3-vuotislähtöjä ollut.”
Paitsi hieno urheilija, I.P. Vipotiina oli myös hieno persoona.
”Se oli käsittämättömän viisas hevonen, luontainen johtaja. Kotona se seurasi viimeiseen asti, mitä pihalla ja sen laumassa tapahtui. Se oli poikkeuksellinen hevonen kaikin tavoin”, Antti Parviainen kuvailee.
Sivolan Tilalle jäi sen keväällinen tammavarsa I.P. Satiini Parvelan Retusta, mutta Sivolassa Vipotiinan suku tuskin jatkuu.
”Ei se mahdotonta olisi, mutta aika hankalaa. Olen neliraajahalvaantunut, ja isäni sairastaa Lewyn kappale -tautia ja on nyt palvelutalossa. Emme pysty osallistumaan hevosten hoitamiseen”, Antti perustelee.
Hevosia Sivolan Tilalla on I.P. Satiinin lisäksi kaksi: I.P. Riimi ja sen keväällinen tammavarsa I.P. Sävel (Kihisee). Seppo Suurosella on valmennuksessa lisäksi 3-vuotias I.P. Tykki (Fiiling – I.P. Tarina).
”Täällä olevat hevoset käy hoitamassa töidensä ohessa Emmi Manninen”, Antti Parviainen kiittää.
Ikuisuus meille suotu on, hetkissä pienen tuokion, kun sydämet lyövät hiljaa samaan tahtiin.Timo Hämäläinen: Sydämet lyövät samaan tahtiin