Tämä on lähellä sensaatiota. Oululainen tutkijaryhmä on löytänyt neljästä tämän hetken suomenhevosyksilöstä mongolianvillihevosen eli przewalskinhevosen perimää, mitokondrion DNA:ta, eli äitilinjoja.
Tarkalleen ottaen kontrollialueen DNA-sekvenssiä, mikä tarkoittaa, että kyse on tammojen mukana säilyneestä perimästä. Toistaiseksi mistään muusta tunnetusta kesyhevosrodusta przewalskinhevosen äitilinjoja ei ole todettu.
"Jotain hassua suokille on menneisyydessä tapahtunut", sanoo tutkimusryhmään kuuluva geneetikko Laura Kvist Oulun yliopistosta. Przewalskiveren saapumisen ajoituksenkin pystyy selvittämään, mutta se on tässä vaiheessa vielä työn alla.
"Tämä voi laittaa kesyhevosen historiaa uusiksi, kesyhevosesta przewalskiin kulkeva geenivirta on tiedetty mutta että toisinkin päin, sitä ei ole tiedetty."
Löydös tuli yllätyksenä. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää kuinka paljon geneettistä muuntelua suomenhevosessa on. Selvisi, että sitä on paljon.
"Suomenhevosessa on löydetty hevosesta löydetyistä kaikkiaan 18 haploryhmästä 16", Kvist paljastaa.
Tammojen perimä vaihtelee enemmän kuin oriiden, mikä ei tietenkään ole yllätys. Siihen vaikuttaa jo se, että tammoja on aina hyväksytty jalostukseen löyhemmin kriteerein kuin oriita.
Przewalskia sisältäviä äitilinjoja löytyi yhdestä ratsusuunnalle kantakirjatusta ja kolmesta kantakirjaamattomasta suomenhevosesta. Kantakirjattu on Rannan Ruhtinas (Murron Valo - Totinki, Toto).
"Oon mä sitä erisukuisena aina sanonutkin. Ransun emälinja on erilainen, siellä ei ole valtavirtaa, sieltä ei tule mitään yleistä", naurahtaa kasvattaja-omistaja Kaisu Västinsalo. Sylttytehdas ja przewalskiveren kantaja on emälinjalla löytyvä, vuonna 1959 syntynyt Elle (E.T. Sissi - Valpas, Urpon-Reipas). Ellen emän Valppaan jälkeen taaksepäin selattaessa emälinjan tiedot katkeavat.
Sukusiitosmielessä tämä on hyvä uutinen. Monimuotoinen emälinja on kannatellut suomenhevosta, vaikka toisaalta tämänhetkinen tehollinen populaatio, eli jalostukseen tosiasiassa käytettävät yksilöt, on huomattavasti kapeampi määrä. Se johtuu oreista. "Pitäisi käyttää harvinaisempia oreja jalostuksessa ja rajoittaa valtaoriiden käyttöä. 150:kin astutusta per ori per vuosi on näin pienessä populaatiossa todella iso määrä", Kvist sanoo.
Tutkimuksessa analysoitiin 991 hevosta jouhinäytteiden avulla. Niiden joukossa oli 850 suomenhevosta, joissa 4 eri suunnalle kantakirjattuja jalostussuunnan yksilöitä (67 juoksijaa, 79 ratsua, 30 työhevosta ja 51 pienhevosta) sekä kantakirjaamattomia yksilöitä. Lisäksi analysoitiin yli sata muun rotuista hevosta shetlanninponista lämminveriravureihin. Niistä ei przewalskinhevosgeenejä löytynyt.
Tutkimus on juuri julkaistu ja se löytyy englanninkielellä Genetics Selection Evolution -sivulta.
Tutkimusryhmä: Laura Kvist, Markku Niskanen, Kristiina Mannermaa, Saskia Wutke ja Jouni Aspi, Oulun yliopisto.