Kävin Orimattilassa tutustumassa...

..MinD-hevosavusteiseen toimintaan Riitta Silkko-Vainion luona.

Maassamme on kasvava joukko lapsia ja nuoria, joiden hyvinvoinnissa on parantamisen varaa. 2000-luvun valitettavia tosiasioita ovat lapsiperheiden köyhyys, lastensuojeluasiakkaiden määrän kasvu, nuorisotyöttömyys sekä alueellinen eriarvoisuus. Lapsuuden olosuhteet vaikuttavat usealla eri tavalla myöhempään elämään; vanhempien ongelmat heijastuvat lapsen hyvin-/pahoinvointiin myöhemmin elämässä.

Varhaiskuntoutuksella (toisin sanoen ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä) voidaan edistää hyvinvointia, toimintakykyä, elämänhallintaa, itsenäistä selviytymistä, osallisuutta yhteiskuntaan ja työllisyyttä sekä ehkäistä muun muassa syrjäytymistä. Se eroaa hoidosta ja huollosta monimuotoisuudellaan. Se on aina suunnitelmallista ja pitkäjänteistä toimintaa, jonka tavoitteena on auttaa hallitsemaan elämäntilannetta. Kuntoutuksen ydinkysymys on oma osallisuus prosessissa ja mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä.

MinD -nimitys tulee sanoista motivation (motivaatio), interaction (vuorovaikutus), nice atmosphere (mukava ilmapiiri) ja dialog (dialogisuus). Keskeisintä on voimavarasuuntautunut vuorovaikutus, jonka teoreettisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi. Tärkeää on luottamuksellisen ilmapiirin luominen; kaikki mukanaolijat vaikuttavat yhteisöön omalla aktiivisuudellaan, virkeydellään, motivaatiollaan ja mielipiteillään. Yhteinen todellisuus rakentuu keskustelussa ja yhdessä tekemisessä; merkittävää on kuulla ja tulla kuulluksi, keskustella asioista niin, että löydetään yhteinen ymmärrys.

Toiminta tarjoaa vertaistukea, pitkäkestoista tukea sekä ammatillista tukea. Siinä otetaan huomioon sosiaalipedagogiikan ajatus tukea yksilöä tai ryhmää integroitumaan yhteiskuntaan omia voimavarojaan lisäämällä.

Tavoitteena on  auttaa nuoria tarkastelemaan, pohtimaan sekä arvioimaan omaa suhdettaan ympäristöönsä sekä itseensä, ottamaan vastuuta elämästään ja tiedostaa omat voimavaransa.

Ohjaajan tehtävä on huolehtia, että nuoret saavat toiminnassa onnistumisen kokemuksia. Tässä Riitta Silkko-Vainio hyödyntää hevosen monipuolisia vuorovaikutustaitoja. Pienryhmässä nuoret voivat jakaa ajatuksiaan,kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat  saavat kokea yhteisöllisyyttä ja tulevat kuulluiksi, ymmärretyiksi sekä hyväksytyiksi. Oivallusten, toisten kertomien kokemusten ja tunteiden jakamisen kautta nuoret saavat toivoa ja ymmärtävät, etteivät ole yksin ongelmiensa kanssa; vertaistuella nuorten on mahdollista voimaantua.

Toiminta pienryhmissä on tavoitteellista ja ryhmään sitoudutaan lukuvuodeksi kerrallaan. Suurin osa nuorista on toiminnassa mukana useamman vuoden. Ryhmät kokoontuvat kerran viikossa, kahden ja puolen tunnin ajan.