Yrjö tässä, mori ens!

Olin 1960-luvun yksinäinen lapsi, joku nykyasiantuntija olisi ehkä epäillyt syrjäytymisvaaraa. Onneksi pääsin naapurin hevostallille lakaisemaan käytävää ja luomaan lantaa.

Raviradalla etenin liki kansankynttilöitä sihteeristöön. Opiskelemaan lähtiessä hevoset jäivät, valmistuttuani työskentelin neljännenvuosisadan pk-seudulla, josta palasin lähtöpaikalleni äitini omaishoitajaksi. Löysin myös uudelleen vanhan harrastuksen, ja pääsin takaisin talliyhteisöön – karsinoita puhdistamaan. En voi kuin ihastella, miten hyvin hevosammattilaiset tunnistavat tulijan osaamisen ja valmiudet toimia hevosen kanssa; oikeasti ihmisymmärtäjiä!

Koska olen psykiatri, joudun puhumaan alani kieltä.

Kotikirjastostani löydän vuodelta 1922, että ”heikkohermoisuuden syyt ovat elämänlaadussamme. Yksityisten ihmisten taistelu olemassaolosta on tullut yhä kiihkeämmäksi ja vaatii yhä suurempaa hermojen pingoitusta. Siinä sattuu aina toiveiden pettymyksiä ja kohtalon iskuja; niiden lisäksi tulevat sairaudet, odottamattomat rahalliset vahingot, onnettomuudet, surut, henkinen rasittuminen ja epäterveellinen elämänlaatu kaupunki- ja tehdasoloissa, huumaus- ja kiihottavien aineiden käyttäminen saattavat järkytetyn hermoston kokonaan pilalle…" - Eikö kuulosta tutulta tänäkin päivänä?

Heikkohermoisuudesta voi joka tapauksessa parantua. Hoidossa on pidettävä huolta siitä, että ärtynyt, heikontunut hermosto saa tarpeellista lepoa ja rauhaa ja että sille annetaan tarpeeksi uudistusainetta sopivan ravinnon muodossa ja tilaisuutta uudistumiseen elämälle suotuisemmissa olosuhteissa. Siis sairas on sijoitettava sopivaan ympäristöön ymmärtäväisten ihmisten pariin; hänen on saatava paljon vahvistavaa, raitista ilmaa, oleskeltava maalla. Ravintona yksinkertaista arkiruokaa (ei mitään ravintolakeittiöitä!), hedelmiä, vihanneksia, hyvää lihaa, hyvää maitoa. Lääkkeillä sitä vastoin on aivan toisarvoinen merkitys, ja koska ne useinkin ovat enemmän vahingoksi kuin hyödyksi, on niiden käyttäminen jätettävä kokonaan lääkärin määrättäviksi… ” (Yrjö Levander 1921). - Näihin ajatuksiin ollaan mielenterveys- ja päihdetyössä taas palaamassa.

Eläimet ovat auttaneet ihmisen mielen eheytymistä kautta aikain. Ulkomaista tutkimustietoa etenkin hevosten ja koirien käytöstä on, mutta ei suomalaista näyttöä eläinavusteisen toiminnan vakuttavuudesta. Sen takia on tarkoitus käynnistää kaksi hankekokonaisuutta: ennaltaehkäisevän työn projekti Suomen Mielenterveysseuran ja syrjäytymistä ehkäisevä projekti Kuntoutussäätiön kanssa.

PS: Mielisairaaloiden ylilääkäreillä oli jo 1920-luvulla omia hevosia keventämään työn aiheuttamaa sielunkuormitustaan; myös he putsasivat hevosten karsinoita ja loivat lantaa käytäviltä!

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi