Blogi – Pesupaikka

Positiivista pöhinää

John Whitaker mukana liikkeessä.  Kuva: Leena Alérini.

 

Taitolajeissa urheilijan kehon hallinta on tyylin ja tekniikan liitto, jota valmentajat ja urheilijat noudattavat yhtenäisenä linjana viedessään urheilijaa kohti tasoa, joka on molempien tavoite. Valmentajilla on antennit ylhäällä löytääkseen omaan työhönsä ne maailman huipulle ilmestyvät pienetkin uudistukset, joilla on havaittavia merkityksiä. Ehkä parhain esimerkki tekniikan uudistumisesta menneinä vuosina oli mäkihyppytekniikan muutos. Me nauroimme 90-luvun lopulla sohvilla kippurassa ensimmäiselle V-tyylin hyppääjälle, Ruotsin Jan Boklöville. Loppu on historiaa. Ei naureta enää.

Ratsastajan kehon hallinnan ja asennon kehittäminen ei ole synonyymi termille ”istuntatunti”. Istunta yhdistyy ajatuksissa usein siihen, että ratsastus on istumista hevosen päällä, syvällä satulassa. Mutta se ei ole vain sitä. Ratsastajan kehossa on kiinni pää, kädet ja käsivarret, keskivartalo, lantio, reidet, pohkeet ja jalkaterät. Niiden hallinnan opettaminen on perusratsastuksen ydin: kehon hallinta. Amerikkalainen huippuvalmentaja George H. Morris tuli Suomeen vuonna 1984 kertomaan meille, miten hevosen saa kehon hallinnan kautta meidän puolelle pienin avuin, ei voimalla eikä kiukkuisella asenteella. Ja kaikki perustui tarkoin harkittuihin ja harjoiteltuihin perusasioihin.

Kun katsoo tämän päivän huippuratsastusta, huomaa, miten voima ja hevosen kanssa örveltäminen on kadonnut melkein tyystin; esteratsastajat ovat vähäeleisiä ja hallittuja, antavat paljon hyppyvapautta hevosilleen esteen päällä, tasapaino ja hevosen self carriage kohdallaan, tempo juuri hevoselle sopiva, jolloin vauhti ei tapa hevosen liikettä ja tasapainoa. (Ravivalmentaja sanoo, että liika vauhti tappaa hevosen liikkeen, etenkin jos se on nuori). Kouluratsastajat eivät rullaa.

Miten tätä hyvän taidon oppimista toteutetaan käytännössä? Sehän on kuten missä tahansa urheilussa: pikkuluistelijan ensimmäinen oppi on kaaritekniikan hallinta; ei saa sirklata. Siis kaikki pitää tehdä jo alkeista alkaen oikein, niin hevosen kuin ratsastajankin kanssa. Tässä tarvitaan se hyvin taitava ja kokenut perustaitojen opettaja. Se ei kenekään iskä tai äiti, ei kylän kokenein ratsastaja, 12 vuotias naapurintyttö. Vaan se on se ammattilainen, jolle hevonen on eläin jolla on järki ja tunteet. Joka osaa katsoa ja lukea hevosta. Jolla ei ole valmiita ennakkoasenteita sitä karvapalloa kohtaan, joka tulee ensimmäiselle tunnille. ”Se mitä näet riippuu siitä mitä ajattelit ennen kuin aloit katsomaan.” (Myron Tribus) Ja Pikku Prinssikin sanoi, että vain sydämellä näkee hyvin. Vasta kun on vuosikymmenien horisontti takanaan, näkee selkeästi pienimmätkin nyanssit. Etenkin ne asiat jotka voi korjata (ja hävetä menneisyyden hölmöyttä, kun ei vielä ymmärtänyt). Puhelinta selaten näkee huonosti lukea hevosta; hyvä opettaja ei katsele puhelintaan. Hevosen lainalaisiin, lajityypillisiin ominaisuuksiin ei kannata yrittää kajota, se menee väkivallaksi. Hyvä valmentaja/opettaja ymmärtää tämän. Hevoset ovat vaarallisia jos ne alkavat pelätä ja paeta. Turvavarusteet eivät takaa turvallisuutta vaikka lisäävätkin sitä. Oikea koulutus ja opetustilanteessa vallitseva positiivinen pöhinä luo turvallisuutta.

Hauskuutta ei pidä tappaa liiallisella voitontahdolla. Se sokeuttaa ja tuo pettymyksiä.

Hevonenkin oppii nopeammin kun se kokee olevansa hauskassa seurassa.

Marjut Andersén

Suuri kysymys

Pitääkö puolisolle kertoa, jos laumaan ilmestyy uusi, oma hevonen? 

Joitain vuosia sitten eräällä Facebook-seinällä käytiin keskustelu siitä suuresta kysymyksestä. Saako ihminen hankkia hevosen kysymättä puolisolta lupaa? Arvatkaa mitä? Siitä oltiin ihan eri mieltä. Aika moni oli hankkinut hevosen salaa, erilaisista syistä, jotka he olivat onnistuneesti perustelleet ainakin itselleen.

Tuohtunut insinööri: Tosiasia on, että hevonen vie vähintään 5 kertaa enemmän aikaa kuin keskinkertainen salasuhde. Ehdottomasti hevosta ei saa hankkia ilman yhteistä päätöstä.

Ravi-ihminen: Mulla ei ainakaan ole mitään käsitystä meidän tai miehen omistamista hevosista. Niitä tulee ja menee.

Harrastaja: Se minua kyllä ihmetyttää, ettei puoliso havaitse, että huushollissa on ylimääräinen hevonen. Kuinka siis se rahanmeno selitetään? ”Syön niin paljon karkkia”?

Ammattilainen 1: Jos käy tallilla, niin ei puoliso tiedä, ratsastaako siellä omaa vai vuokrahevosta. Ja kun harrastaa täysillä, hevosiin menee joka tapauksessa kaikki raha.

Kasvattaja: Onko sillä nyt väliä onko niitä 16 vai 17? Mutta näin juuri ennen nukkumaanmenoa ei kannata laskea, menee yöunet.

Insinööri: Jo yhden tai puolikkaankin hevosen kertomatta jättäminen on se juttu. Ja suunnittelukin. Ei kukaan voi jättää sitä pimentoon.

Harrastaja: Riittänee, että kertoo, kun kaupoista on joitain kuukausia? Eihän kaikista aina etukäteen ehdi kertoa, vaikka kenkäostoksista? Näitä varten naisella on oma tili!

Ammattilainen 2: Ei kaikkea vaan voi muistaa kertoa. Eikä kaikkea pientä vähäpätöistä hommaa kannata muistaa kertoa. Kaikki pääsee paljon helpommalla!

Ammattilainen 3: Aika erikoinen ajatus, että pitäisi heti kertoa miehelle, jos ostaa itselleen ripsivärin tai verkkarit tai hepan.

Kasvattaja: Itse olen vuosikausia ostanut ukolta salaa hevoset.

Ammattilainen ulkomailta: Mä ostin mieheltä salaa hevosen ja kun myöhemmin tunnustin asian, niin vastaus oli, että kyllä minä sen tiesin! Nyt on taas laitumelle ilmestynyt uusi hevonen ja odotan, koska hän huomaa, että on uusi hevonen ilmestynyt laitumelle. Hih!

Ammattilainen 4: Meille tuli samalla taktiikalla myös pieni ja huomaamaton bernhardinkoira. Ukko kysyi vain ovella, että kenen toi on. Öööö, no tota, mun.

Ammattilainen 1: Insinööri varmaan nyt ymmärtää, että kyse on kulttuurierosta, ei minkään yksittäisen parisuhteen kipeästä kohdasta.

Kasvattaja: Kyse on naisen oveluudesta hankkia jotain uutta. Jos menisi kertomaan etukäteen, niin ei varmasti tulisi ostettua.

Kiinnostunut nettikommentoija: Salahevonen on täysin rinnastettavissa salarakkaaseen. Jos tietää, ettei puoliso edellytä rehellisyyttä, ei tarvi kertoa. Muuten kyllä. Jotkut puolisot voi olla helpottuneitakin, jos ei tarvitse kuulla aina vain uusista hevoshankinnoista tai poika- tai tyttöystävistä.

Ammattilainen 4: Salarakas operoi samassa kategoriassa puolison kanssa. Siksi tapausta voidaan verrata siihen, että työnantajalle pitää ilmoittaa, jos tekee saman alan töitä vapaa-ajallaan. Hevonen on eri juttu.

Kiinnostunut nettikommentoija: Tarkoitatko, että hevoseen rakentuu henkinen kiintymyssuhde, toisin kuin työnantajaan tai puolisoon?

Insinööri: Kuulkaas nyt hevosenomistajat. En todellakaan voi oikeasti ymmärtää, miten näin pääsee käymään moraaliltaan normaaleille ihmisille.

Ammattilainen 1: Älä ole tuollainen! Hyvä parisuhde perustuu luottamukselle – pitää luottaa, että toinen tekee hyviä päätöksiä silloinkin, kun ei kerro niistä.

Miia Lahtinen

Toimittaja

miia.lahtinen@hevosurheilu.fi

Tosi-TV:tä hevosihmisille

Miten kaikkien tallipihat saisi näyttämään tältä? Tallit kuntoon -ohjelmalla, kenties? Kuva: Anna Karhila

Ei hevosihminenkään aina jaksa puhua pelkästään hevosista. Tai kyllä oikeasti jaksaa. Mutta jos hän katsoo televisiota, se on samaan aikaan vaikeaa. Siksi olisi hyvä, jos olisi enemmän varta vasten hevosihmisille suunniteltuja tosi-TV-ohjelmia. Tässä muutamia ideoita.

Maajussille Morsian. Se on reality, joka menee sellaisenaan. Oma maajussi on kiehtova ajatus, etenkin sänkipelto- ja laidunaikaan. Huonoksi idea ilmenee siinä vaiheessa, kun maajussi haluaa sitä kuuluisaa omaa aikaa puimurissa ja kylvöissä ja kynnöissä ja mitä niitä nyt on. Se ei, ikävä kyllä, oikein sovi, sillä hevosihmisen perheessä hevosihminen on se, jonka pitää sanella aikataulut, anteeksi vain.
Ehkä juuri siksi sarjan hevosnaiset jäävät mieleen. Onko tuo peilikuvani, miettii hevosihminen katsoessaan sitä kauden kaikkein omituisinta tyyppiä, sitä joka aina sattuu omistamaan hevostilan. Hevosihminen ehkä kuulisi sohvalleen omantunnon kolkutuksen, ellei kissa ei olisi alkanut juuri jahdata hiirtä eteisessä.

Tallit kuntoon. Tämä tarvittaisiin oikeasti. Tätä ei saa tehdä oikeasti. Siihen kukin voisi ilmoittaa mukaan ränsistyvän naapuritallinsa, jossa bisnes ei oikein pyöri. Jos taseita katsotaan, neuvoja kannattavaan yritystoimintaan kaipaisi toki ainakin joka toinen alan toimija Vermon ravikoulusta koko FWB-yhdistyksen porukkaan. Tuskin malttaisimme odottaa Ratsastuskeskus Ainon jaksoa! Mutta mitä me sitten tehtäisiin, jos Jyrki Sukula suosittelisikin laittamaan pollet pataan ja laittamaan sen paljon puhutun sählyhallin Ainolan viereen?

Talent Ruskeasuo. Kumpi olisi parempi, ohjelma, johon saa ilmoittaa oman lahjakkaan hevosensa, vai ohjelma, johon voi ilmoittaa lahjakkaan itsensä tai lapsensa, jotka eivät jostain syystä ole nousseet ansaitsemaansa maineeseen? Ratsastuksessa lahjakkuushan on jotain hyvin häilyvää ja vaikeasti ulos tuotavaa. Tosi-TV-ohjelmat ovat marssittaneet piiloista esiin kymmeniä laulun supertähtiä, joten ehkä tämä toimisi meidänkin lajissamme. Sitä ratsastaisi sinne lavalle, hevonen alkaisi tanssia ja itse olisi ihan flow. Kolmoissarjat ja sarjavaihdot, you name it. Tuomaristossa Kyra Kyrklund ja Chrisse Wegelius pyyhkisivät silmäkulmiaan ja sanoisivat, että tästä ratsukosta tulee vielä jotain suurta, ehdottomasti jatkoon.

Big Brother tai Viidakon Tähtöset. Laitetaan suljettuun talliin ja sen yhteydessä olevaan taloon 15 eri ikäistä, eri taustoista tulevaa hevosharrastajaa. Annetaan heille tehtäviä, ja katsotaan kuinka he selviytyvät niistä yhdessä. Annetaan heille alkoholia, jotta he tekevät varmasti tyhmyyksiä. Seurataan heidän ryhmänsä kehittymistä, tylsistymistä ja kriisejä.
Hei, mutta mehän olemme jo eläneet tämän 90-luvulla. Se oli nimeltään tallin vakkarikävijät tai sitten myöhemmin hevostenhoitajalinja. Muistelemme sitä kaiholla.

Häät hevostytön tapaan Suomi. Hohtavien kimojen vetämä nelivaljakko, sulhanen rikas kuin peikko ja tyköistuva hääpuku. Tahdon! Jos jossain hevostytöt ovat omiaan, niin kauniina morsiamina, joilla ei ole aikaa muuttua bridezilloiksi. Sillä elämässä niin pitää olla muutakin kuin ne häät ja se aviomies. Nimittäin hepat. <3 Ja koirat. <3 Voisiko russelin opettaa tuomaan sormuksen?

Miia Lahtinen
Toimittaja
miia.lahtinen@hevosurheilu.fi