Blogi – Pesupaikka

HIHS-elegia

Vuonna 2018 saatiin jännittää Anna-Julia Kontion menestystä Helsinki Horse Show´ssa. Kuva: Leena Alerini.

Miltä tuntuu jouluihmisestä, jolta otetaan joulu pois? Kun sohjoiset illat koulusta tai töistä tai tallilta kävellessä eivät olekaan täynnä toivoa. Kun ei ole mitään palkintoa odottamassa. Kun harmaus ja märkyys jatkuvatkin pidempään kuin ennen, ilman joulun pysäyttävää kosketusta.

Miltä tuntuu, kun ei kirjoiteta lahjalistoja? Ei mietitä, mitä kaikkea tarvitaan, eikä mietitä, mitä kaikkea halutaan. Ei juosta läpi tarjouksia, eikä hipelöidä itselle liian kalliita uutuuksia. Kun ei kanneta ylpeinä isoja muovikasseja, jotka tuovat lämpöä omaan sydämeen ja rakkaan hevosen iholle.

Miltä tuntuu, kun ei otetakaan joulupöydästä vielä yhtä lautasellista sitä ruokaa, jota ei syödä kuin kerran vuodessa? Joka ei välttämättä ole kovin hyvää, mutta joka kuuluu asiaan, koska sitä nyt syödään jouluna, mutta se yksi kerta vuodessa riittää hyvin.

Miltä tuntuu, kun suku ja ystävät eivät kokoonnu yhteen? Kun ei matkusteta kaupunkiin ja keskustaan. Kun ei nähdäkään kaikkien tuttujen kanssa ja puhuta tyhjänpäiväisyyksiä ja iloita siitä, että tavataan, niin kuin joka vuosi on tavattu.

Miltä tuntuu, kun jouluiltana emme istukaan katsomassa maailmancupin luokkaa ja ole yltäkylläisen onnellisia siitä urheilun kokonaisuudesta, jonka parissa olemme saaneet yhden lokakuun viikonlopun viettää.

Kallistahan se on, ja vaivalloista ja stressaavaakin. Siksi moni kokeilee vaihtoehtoisia tapoja, joulussa ja Horse Show´ssa. Ehkä viettää HIHS-joulun tallikavereitten kesken kotona, ilman hössötystä ja lompakon ohenemista. Avaa vain telkkarin ja nauttii tunnelmasta. On aina niin hyvät kommentoijat, ja sitä on jotenkin niin mukana. Voi katsoa, että vau, kuinka kaunis heppa. Kuinka hieno ratsastus! Ja kuinka typerää ahnehtimista tuolla, joka saikin palkkansa, pudonneen puomin tai vaihtovirheen.

Tänä vuonna emme saa valita, sillä HIHS on otettu meiltä pois. Meille on selitetty kuin lapsille, että ei saa surra, että totta kai se on otettu pois, ja mitään muita vaihtoehtoja ei tietenkään ollut, että onhan teiltä otettu kaikki muukin pois. Että koska maailma ei ole enää ihan ennallaan, älä sinä sure heppojen hyppykilpailua, tuossa maskissa on muutenkin vaikea hengittää.

Ja koska olemme suomalaisia, me nyökyttelemme. Olemme tottuneet juhannukseen, jolloin kokko ei syty, koska sataa vettä kuin saavista kaataen. Olemme tottuneet surkeaan vappuun ja surkeisiin kesäfestareihin, ja hevosihmisinä myös siihen, että oikein minnekään ei saa aikaiseksi lähdettyä. Mutta juuri siksi meidän olisikin pitänyt saada pitää suuri, yhteisöllinen sisätapahtumamme, jonka kohtalon sinetöi juuri se, että se on suuri, yhteisöllinen sisätapahtuma.

Kyllä me silti tämän kestämme, niin kuin kestämme kaikki omat puomit, rikkimenneet keskiravit, hajonneet jänteet, kaviopaiseet, hukkuneet alkiot ja uuden loimen, jossa on palkeenkieli.

Ja hei, tänä vuonna ei olisi kuitenkaan tullut joulupukkia, joka tässä kömpelössä allegoriassa olisi maailmancup-luokan suomalaisratsastaja, ja olisi antanut meille meidän jokavuotiset hengenpidätyksemme ja huokauksemme.

Joulupukki onnistuu toki paremmalla prosentilla, mutta siitähän se urheilun jännitys tuleekin. Toivottavasti saamme kokea sen edes ensi vuonna.

Miia Lahtinen

Toimittaja

Reklamaatio

Tämäntyyppisestä sovittiin!

 

”Arvoisa” oriinpitäjä.

Ensinnäkin, tammani on todella hieno. Okei, se on vaan 152-senttinen, ja sekin helposti herättää kysymyksiä, ettei se päässyt koskaan helpoista luokista ylöspäin. On niin helppo ajatella tammasta pahaa, mutta voin kertoa tässä teille, että syynä olivat omat työ- ja perhekiireet, ajoittainen rahapula ja se outo dilemma, että aina välillä, kun olisi ollut aikaa, se tamma oli kipeänä. Sillä oli kaviokuume, oireileva selkä ja 15-vuotinen sädeluuontumaepäily. Joku esteratsastajakin on kommentoinut joskus todella ikävästi, että se on Domplatzin ja villakoiran risteytys, mutta siitä olen tehnyt tutkintapyynnön.

Muutenkaan ei ole rakentavaa ruveta tammasta sen enempää länkyttämään. Ongelma on teidän ori, jonka piti olla huippu ja parantaa tamman laatua. Oli muka liitokavio ja pärjännyt isolla kirkolla. Nyt se varsa ei ole ikävä kyllä kuitenkaan sitä, mitä haluttiin ja mitä te oikeastaan lupasitte.

Minulla on nyt 178-senttinen monsteri pihatossani möyhyämässä, eikä kukaan ole vielä saanut sille kenkiä jalkaan ja minulla ovat välilevyt alkaneet oireilla. Ongelmaksi on muodostunut, että kukaan ei uskalla nousta sen varsan selkään, ainakaan toista kertaa. Itse lopetin ratsutusyritykseni kertaan kuusi, kun hevonen karkasi metsään ja jäi lopulta ohjista puuhun kiinni. Mutta se nyt ei ole tässä relevanttia.

Sivuhuomautuksena kuitenkin lisään, että meillä Suomessa ei ole ratsuttajia! Onkohan hevosalalla mietitty, että enemmänkin, kuin hevosjalostusta, tulisi alkaa panostaa ratsuttajien jalostamiseen. Onhan niitä joitain, mutta ne ovat kalliita, arkoja ja leuhkoja. Pitäisi olla hyviä, halpoja ja asiakaspalveluhenkisiä.  Mainitsinko jo halvan? Sellaisia, jotka ymmärtävät, että ratsukasvatuksella ei Suomessa rikastu, eikä tule edes toimeen, mistä johtuen palkanmaksu heille ei voi olla sama kuin muilla aloilla.  Parasta olisi, jos heillä olisi jo jokin toinen ammatti, jossa on joustavat aikataulut, jotta he voisivat suhtautua kasvattini ratsutukseen mukavana harrastuksena, josta ei tarvitse maksaa. Pitäisi olla Euroopassa kannukset ansainneita ratsuttajia, jotka eivät heti vaadi hevosta omalle tallilleen useammaksi kuukaudeksi ja yritä ottaa koko kunniaa itselleen. Provikat myyntitulosta? Kamoon, minähän siinäkin bisneksessä taloudellisen riskin otan!

Mutta takaisin asiaan, eli siihen, että teidän oriin takia se varsa on suhteellisen hankala, mikä sekin osaltaan hankaloittaa ratsuttajan saamista. Suurimmaksi osaksi vika on ratsuttajassa, sillä sen verran hevosenlukutaitoa pitää olla harrastajallakin, ettei mene sinne karsinaan ilman namipussia. No hän meni, tuli nopeasti ulos ja sanoi, että nyt se ruunataan tai häntä ei enää meidän tontilla tavata.

Siihen liittyykin reklamaationi. Olen keskustellut lakimiesystäväni kanssa, ja myös hän näkee, että olette korvausvelvollinen, jos varsastani ei tulekaan suunniteltua jalostusoria, vaan arvoltaan huomattavasti alempi ruuna. Arvioimme sopivaksi kompensaatioksi 10 000 euroa.

En ole asiani kanssa yksin, sillä orinne hankala luonne, hankalan luonteen periytyminen ja hankalan luonteen periytymisen piilotteleminen mm. ammattiratsastajia käyttämällä on tullut moneen kertaan esiin eräällä seuraamallani nettisivustolla. Iltalahdetkin voisivat olla kiinnostuneita tästä sumutuksesta.

Miten toimitaan?

YT Kasvattaja

 

Kirjasivat Leena Alérini ja Miia Lahtinen

Työsuhdehevonen

Tässäkö on tulevaisuus kaupunkikuvassa? Ekologisilla hevosvoimilla pääsee töihin ja harrastuksiin. Kuva: Mostphotos

Edessä on pian mahdollisuus työsuhdehevoseen. Työsuhdepolkupyörästä saa ensi vuodesta alkaen 1200 euron verovapauden.
Suomessa on alettu myydä ensimmäistä kertaa pakettimatkoja kotimaanmatkailuun. Kansallispuistot ja kaupunkien virkistysalueet pursuavat ulkoilijoita. Muuttoliike maaseudulle ja pikkukaupunkeihin on vilkastunut. Suuri helsinkiläislähiö Kontula kokee lähivuosina suuren muutoksen. Asuinrakentamista tiivistetään ja autojen parkkialueita muutetaan viherpihoiksi.
Kontula ei jää ainoaksi täydellisesti muuttuvaksi kaupunginosaksi. Tarkoittaako tämä kaikki sitä, että citymaastureiden, pitkien lentojen ja kerskakulutuksen jälkeen edessä on paluu vanhaan?

Hevosten määrä alkoi laskea höyrykoneen keksimisen jälkeen. Vuosien 1992 ja 2007 välillä hevosten määrä kaksinkertaistui Suomessa. Se johtui hevosharrastuksen lisääntymisestä.
Pyöräteiden rakentamisen, korona-ajan ja viherajattelun kasvun seurauksena saatamme hyvinkin nähdä hevosten uuden tulemisen käyttöeläiminä. Kaupunkien keskustoihin rakennetaan parkkihallien tilalle laitumia, jonne pankkiirit voivat jättää työsuhdehevosen säilöön työpäivän ajaksi. Raitiovaunuja alkavat kiskoa hevoset ja Mannerheimintiellä voi kopotella leppoisasti EU:n direktiivin mukaisella kärrytiellä.
Kaupunki avaa hevosten juomapaikkoja entisille bussipysäkeille sekä ulkoilmakrouveja, joilla alasajettu ravintola-ala nousee uuteen kukoistukseen.
Tekninen virasto vaihtaa ruohonleikkurit hevosiin, jotka pitävät nurmikot lyhyinä ja samalla hevoset tulevat ruokituiksi. Säästöä.
Maatalous elpyy, koska porkkanoiden ja kauran kysyntä räjähtää ennennäkemättömiin lukuihin. Kaikkialle maahan alkaa nousta omenatarhoja. Omenilla voi sekä palkita hevosia, että opetella uuden elinkeinon omenaviinin tuottajana.

Sote saadaan valmiiksi, koska tuki-ja liikuntaelinsairaudet tyrehtyvät työmatkaratsastuksen seurauksena ja tuovat näin julkiseen terveydenhuoltoon roiman säästön, eikä rahasta ja sairaanhoitopiireistä tarvitse enää riidellä. Mielenterveyspalvelut saadaan kerralla kuntoon, koska hevosterapiaa saa luonnostaan eikä terapeutille enää tarvitse jonottaa.
Työsuhdehevonen antaa uutta sisältöä yhteiskunnalliseen keskusteluun: Kuka poliitikko on asemaansa hyväksikäyttäen diilannut itselleen ja perheelleen ratsukon? Olisiko kyse mahdollisesti laukkaratsusta vai ravurista, ja saako kilpahevosista verovapauden? Helsingin Sanomat julkaisee kolme aukeamaa suttuisia kuvia ministeristä hevosen selässä ja valtakunnanoikeus tarttuu aiheeseen, millä hevosella ministeri oli liikenteessä, minne ja miksi.
Matti Vanhanen alkaa rakentaa Nurmijärvelle hevostalleja. Ovathan kaikki talot tulleet siihen mennessä tehdyiksi.
Lisääntyneen hevoskannan myötä ilmastomielenosoitukset muuttuvat hevosten lantaläjiä koskeviksi nuorisomarsseiksi. Nuoriso protestoi, koska muodikkaat tennarit menevät pilalle väistellessä kaikkialla lemuavia kakkakasoja. Hajuhaitat jakaisivat kansaa.
Mannerheimin patsaan muuttaminen suomalaisen autourheilijan patsaaksi vanhojen aikojen muistoksi saisi veteraanijärjestöt terhistymään. Tai siis he olisivat uusveteraanijärjestöjä, sen verran tuohon kaikkeen kuluu aikaa.
Universumi on itse itseään uudistava. Maapallo on ihmistä vahvempi. Se tuottaa luonnostaan itse keinot muuntua, elpyä ihmisen sille tekemistä kolttosista ja loistaa. Ehkä korona on ollut loppujen lopuksi ihmiskunnalle siunaus.
Tarvittiin ihmisen välikättä wuhanilaisella torilla saada ihminen hiljentämään tahtia ja pysähtymään. Äiti maa huolehti lapsistaan.

Kreetta Onkeli