Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Elämme erikoisia aikoja

Varsat tuovat iloa hevosihmisten elämään näinä erikoisina aikoina.

Ei tarvitse olla suuri ennustaja eikä edes pessimisti ajatellakseen, että tänä vuonna astutusmäärät kääntyvät laskuun. Ori Clintissimo voi hörähtää itsetyytyväisenä kuin elämäkertateoksen suomalaistaiteilija. Naisia riitti, kyllä, siihen aikaan. Ette tule pojat pääsemään samaan, se sanoo. Ja lisää, että itsellä toki tarpeeksi on vieläkin.

Jos luvut eivät romahda, voimme olla tyytyväisiä. Kohtuullinen laskukin olisi vielä voitto, ja sellainen saatetaan saada. Kiinnostusta on, optimismia on. Niklas Aromaa kertoo varsottavansa vain enemmän, koska jatkossa hyvä hevonen tulee olemaan entistä kalliimpi, kun massa supistuu.

Henri Ruoste taas ostaa varsoja. Tärkeimmät asiat ensin. Hän kertoo hankkineensa jo varsan, mutta aikovansa etsiä kasvomaskeja vasta tässä myöhemmin, kun ehtii, vaikka maskit sentään ovat Saksassa tulleet pakollisiksi.

Niin, me elämme erikoisia aikoja. Hevosmyyjillä on parempi maine kuin hengityssuojakauppiailla.

Tämän vuoden oriit Suomessa ovat toinen toistaan hienompia. Livenä olisi tietenkin ollut kiva nähdä – mutta elämme kevättä, jossa kaikki eivät saa nähdä livenä edes perheenjäseniään, joten ehkä orivalinnassakin voi joustaa. Ja lohduttautua sillä, että ihmisten spermapankeista ei saa edes videokuvaa päätöksensä tueksi.

Kirjoitinko jo, että elämme erikoisia aikoja? Sen sanovat kaikki haastateltavat ja kaikki tutut ja kaikki, keiden kanssa pääsee puheisiin. Mutta ihminen sopeutuu. Tuntuu ihan normaalilta soittaa Tom Gordinille huhtikuussa ja kysyä, että mitäs, aiotteko pitää Horse Show´n tänä syksynä.

Toisaalta tässä on selvinnyt selvinnyt sekin, mikä ero on Horse Show´lla ja joululla. Joulua voi viettää pandemiankin aikaan: silloin pukki nähdään meetissä, sillä on melkein samanlainen parta kuin karanteeni-iskällä ja lahjoja on vähemmän. HIHS taas on sikäli aidompi asia, että sitä ei voi järjestää etänä ja lahjoja ratsastajilla on joka vuosi vain enemmän.

Joku hassu on keksinyt, että kaikesta negatiivisesta pitäisi löytää jotain positiivista. Kyllä te tiedätte: tamma jäi tyhjäksi, mutta älä murehdi, nyt voit yrittää uudelleen kilpailemista sen jänteen kanssa. Ja kun jänne meni taas, niin hei, nyt voitkin kokeilla sitä varsomisjuttua.

Toki joskus negatiivinen muuttuu positiiviseksi muuallakin kuin koronatestauksessa. Sitä huomaa ajattelevansa, että onneksi ei tullut tamma kantavaksi siitä vaivalla valitusta oriista silloin 7 vuotta sitten. Kun eihän sen jälkeläisistä yksikään hyppää breedersissä, eikä oikein muuallakaan. Klinikalla korkeintaan.

Silti kaaoksen keskellä yksi pysyy ja jopa vahvistuu – ilo vastasyntyneestä elämästä. Jokainen varsa on valtava onni.

Kohta tiedetään, kuka uskaltaa ja haluaa nimetä varsansa Koronaksi, Coronaksi tai Covidiksi. Sitten Hippos saa päättää, onko se nimi hyvän maun mukainen.

Miia Lahtinen

Toimittaja

miia.lahtinen@hevosurheilu.fi

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista