Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Ensimmäisenä maaliin ja nimi lehteen

Timo Nurmos. Kuva: Hanna Laakso

Timo Nurmos on velho, kirjoittaa Markku Heikkilä. Kuva; Hanna Laakso

Syksy saapuu ja ravien ikäluokkakilpailut sen myötä. Huomenna on vuorossa Suuri Suomalainen Derby, jonka historia alkoi vuonna 1970 Käpylässä Casan ja Erik Skutnabbin juhlilla.

Satuin paikan päälle ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna -77, jolloin voiton otti Pekka Korven ohjastama Viking Way. Hieno tamma, joka sai hyvityksen edellisen syksyn kriteriumin epäonnelle. Sanotaan, että eri aikakausien parhaita on vaikea verrata, mutta Viking Way on kyllä lämminveristen historiamme kovimpia nimiä. Seuraavana vuonna siirryttiin Vermoon ja jälleen Pekka Korpi voitti ajokkinaan Leo Frosty.

Kilpailun historian voitokkain ohjastaja on Jorma Kontio kahdeksalla ykkösellään. 90-luku oli Jompen todellista kulta-aikaa, sillä derbyvoittoja kertyi peräti viisi. Mieleen ovat jääneet erityisesti Louise Laukko (1996) ja Obelix Laukko (1999). Jälkimmäinen myös kuskin ansiosta, koskapa monella muulla valjakolla oli alkumatkalla liian kiire. 2600 metriä vaatii sekä hevoselta että ohjastajalta paljon.

Hurjasteluja nähdään silti enemmän karsinnoissa, jotka ovat totoajille parasta kärryurheilua. Esimerkiksi viime viikolla saimme todistaa hienoja kamppailuja ja erään kovimmista esityksistä ikinä. Pahan lähtölaukan ottanut Hachiko De Veluwe täräytti vielä voittoon ja finaalin suosikiksi. Vähimmällä starttimäärällä vielä.

Mieleen tulee myös luonnonlapsi Billy The Kid, jonka huimasta menosta sai nauttia Harri Hyytiäinen ensimmäisiä kertoja vuonna 1980. Oriille kertyi rutiinia 4-vuotiaana vain kahdeksan kilpailun verran, silti derbyvoitto irtosi ylivoimaisesti.

Harrilla on eräs meriitti, jota en tiedä kenelläkään muulla ohjastajalla olevan. Raimo Keskisen (paras tuomari ikinä seuraavasta huolimatta) johtama tuomaristo määräsi erään kerran Hyytiäiselle ajokiellon toistaiseksi. Hänen tuli toimittaa lääkärintodistus siitä, että kuulee riittävän hyvin. Millään radalla kuuluvaisuus kaviouralle ei ole paras mahdollinen, joten rangaistus tuntui vähän hassulta. Kuulokoe meni sittemmin hyvin, ja kilvanajo saattoi jatkua.

Timos Nurmos on velho. Tällä kertaa kolme valmennettavaa auton takana ja meriittejä riittää: Mainittujen Louisen ja Obelixin lisäksi voitto Target Hossilla ja Seabiscuitilla. Lisäksi kaksi hopeasijaa laukkojen hidastamana, eli Araw Hoss ja Bob Hope. Nurmoksen oppeja olisi hienoa saattaa etenkin nuorempien treenareiden korviin. Hän on tarkka pienimpiä yksityiskohtia myöten, esimerkiksi Obelix Laukko viimeisteltiin karsintoihin iltaan ajoittuvilla hiiteillä, koska karsinnat ajettiin illalla. Toki Louise Laukon karkuunpääseminen ennen finaalia tuskin kuului suunnitelmiin…

Myös Markku Nieminen ansaitsee oman lukunsa. On meinaan semmoinen seppä, että plakkarissa on viisi ko. kisan voittoa, kaikki vieläpä omilla valmennettavilla! TV-selostajana mieleen jäi tietysti voitokkain lämminverinen kautta aikojen, eli Passionate Kemp (2005).

Kommentaattoriksi sattui silloin Sami Kauhanen, joka kiinnitti esittelyssä huomiota supertammaan. Sen korvat nimittäin menivät ”pitkin päätä”, eli oli pahalla päällä. Viritys kauden päätapahtumaan meni siis lähelle rajaa. Markun sykähdyttävin ykkönen tuli silti ehkä 2002 Don Giovannilla, se kun punnersi vaikeimman kautta. Keräilyerästä loppukilpailun voittoon radalta 12 muiden harmien lisäksi. Toinen keräilyerien kautta finaalin voittoon yltänyt on Goljat/Matti Kaipala vuonna -79. Seurasin tapahtumia istumakatsomossa, enkä ole koskaan mennyt enemmän totossa poikki kuin tuona päivänä. Raskas laji.

Martti Keskisen valmennettava oli ykkönen 1994. Innostuin selostamaan loppuratkaisun ihan kielillä, kas näin: ”Name of the game is Silver Game!” Möläytys ei saanut pelkkiä kehuja, mutta jääränä tekisin luultavasti saman uudelleen.

Vuosi sitten Suuren Suomalaisen voitti Ruotsissa jo pitkään vaikuttanut Veijo Heiskanen pitkästä aikaa.

Ajokkina Benjamin Evo ja täydellisesti onnistunut taktiikka. Hain aamupäivällä vanhan squash-kaverini Helsinki Airportilta. Siinä jutustellessa ei sitten huomattu kääntyä Vermoon, joten Veijo sai kiertoajelun ihan Helsingin keskustaa myöten. Onneksi ei ollut ajokkeja alkulähdöissä.

Markku Heikkilä

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista