Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

He too

Elmo Jankari. Kuva: Leena Alerini

Me too, you too, my horse too – kaikki too. Lajimme ja koko suomalainen ratsastusyhteisö on kuin heimo, joka ei tunne rajoja. Se yhdistää mukavasti nuoret ja vanhat, rahan ja paskan, seksuaalivähemmistöt- ja enemmistöt, miehet, naiset sekä eläimet. Irralleen otettuna voi kuulostaa pahalta, mutta mennään syvemmälle, sitähän nykyään kaikki tahtovat. Kulissit alas kuin upseerin housut Niinisalon tallivintillä 70-luvulla.

Maailmanlaajuisesti kuumana käyvä keskustelu Me too -kampanjan ympärillä on saanut paljon aikaan – hyvässä ja pahassa. Oikeasta vääryydestä on hyväksyttävää tuomita, mutta missä menee raja? Mikä on vääryyttä, ja kuinka kauas historiaan voimme katsoa?

Moni ennen maan tapana ollut asia on nykyään sopimatonta. Meillä on oma lajinsisäinen herjauspalstamme, vihreät sivut. Ne ovat yhtä kaukana todellisuudesta kuin Vihreiden talouspolitiikka. Nykyään kuitenkin sosiaalisella medialla on valtava mielipidevaikuttamismahdollisuus. Ihmiset rakastavat juoruja. Hevosihmiset liiton ukoista ja kilparatsastajista. Muut Kanervasta ja Karalahdesta. Sosiaalisen median ongelma on, että perättömiä, mutta ihmisiä intohimoisesti kiinnostavia fake news’eja voi kirjoittaa kuka tahansa millä agendalla tahansa.

”Entä sit?” kysyy reaalimailmasta irrallaan oleva nykyihminen. Ongelmana on, että tuomioistuimissa annetut tuomiot pyrkivät perustumaan lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Sosiaalisessa mediassa annetut tuomiot ja vihjailut eivät. Näin miehenä, lajimme Suomessa jo sukupuuttoon kuolemassa olleena erikoisuutena, olen hyvin harmissani viimeaikojen ajojahdista sekä kilparatsastusta että lajimme moninaisuutta ja miehiä kohtaan. Perättömät huhut naisten, miesten, asiakkaan tai hevosten väärinkohtelusta voivat aiheuttaa leiman otsaan loppuelämäksi. Todistustaakka on syytetyllä. Kuka siitä on vastuussa? Lähes aina nettikirjoittaja pääsee kuin koira veräjästä.

Ilman muuta on kyse tärkeästä asiasta, mutta helposti sorrettuja kiihkoavasti puolustava sortuu itse sortamaan. Vastuullisuutta julkisissa syytöksissä ja vihjailuissa ei saa unohtaa. Ei anneta sosiaalisen median tuhota lajiamme sisältä päin. Kunnioitetaan historiaamme ja vuosikymmenten takaisia asioita. Kohdellaan kaikkia, myös niitä liiton ukkoja, tai oikeammin -henkilöitä, kanssakilpailijoita junnuluokissa sekä hevosalan ammattikuntaa kuin jokainen sitä hellyydellä hoidettua kopukkaa takapihalla, jolle on juuri hankittu kymmenes satula vuoden sisään selkäongelmien takia.

Tavoitteet tulevaisuudessa vievät pidemmälle kuin kädet eilisen hevonpaskassa. Yhteistä ja yhteisöllista uutta vuotta kaikille!

Elmo Jankari
Olympiaratsastaja

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista