Blogi – Pesupaikka

Hei tonttu-ukot hyppikää (kuuseen)

Arkena meillä tapahtuu näin: Herään. Menen aamutalliin. Aamutallin jälkeen riennän muihin hommiini, joiden kesto on rajattu niin, että ehdin iltatalliin. Menen iltatalliin. Menen nukkumaan.

Jouluna meillä tapahtuu näin: Herään. Menen aamutalliin. Aamutallin jälkeen riennän muihin hommiini, joiden kesto on rajattu niin, että ehdin iltatalliin. Menen iltatalliin. Menen nukkumaan.

Tallinpitäjähän voisi toki loihtia itselleen joulun ja joulufiiliksen, jos haluaisi. Se tapahtuisi sisällyttämällä kohtaan ”muut hommat” mahdollisimman paljon kaikkea ko. sesonkiin liittyvää heti joulukuun alusta alkaen. Mutta uskon, etten ole ainoa, jolla ei ole oikein joulutiuku soinut päässä tuolla kurassa ja sateessa rämpiessä.

En ole tehnyt jouluvalmisteluja (sana on jo itsestään inhokkisanalistallani sijalla kolme), ja koska en ole tehnyt jouluvalmisteluja, en aio alkaa jouluna aamu- ja iltatallin välissä suorittamaan minkäänlaisia äkkiliikkeitä saadakseni joulun toteutumaan. Joulu ei kiinnosta minua.

Jos joku ei vielä tuosta aistinut, niin en ole jouluihminen. ”Hyvää joulunodotusta” on käsittämätön toivotus. Joulun odottamiseen liittyvät kaikki ne asiat, joista en pidä: siivoaminen, askarteleminen, koristeleminen, kokkaaminen, leipominen ja kaupoissa tungeksiminen. Pesen mieluummin vaikka valjaita ja vaihdan hevosille hokkeja kuin teen mitään edellä mainituista.

No joulunodotus sikseen, joulu itsessään voisi olla ihan kiva asia, jos se ei sattuisi olemaan juuri jouluna. Jouluna kaikki kömpivät kotoisasti omiin poteroihinsa ja perinteisiinsä, etkä todellakaan ilkeä kysyä keneltäkään, että viitsisitkö tulla tekemään minun tallihommat, että voin rauhoittua joulun viettoon.

Jos joku tekee minulle päivän töitä, koen olevani velkaa päivän töistä. Mutta jouluaatto on jouluna ja silloin yksi päivä vastaa kokonaista viikkoa. Jos on pakko viettää joulua, niin tallinpitäjien joulu voisi ainakin olla eri aikaan kuin muiden, että tallituuraajia olisi helpompi saada.

Joulun alla asiakkaat tuovat tallille runsain määrin suklaata ja alkoholia. Pidän molemmista, mutta en millään lailla koe ansainneeni niitä, koska en ikinä saa itse ostettua kenellekään mitään. Ja koska pidän joulua yhtenä päivänä muiden joukossa. Se on minulle sama kuin joku ojentaisi konvehtirasian toivottaen hyvää huhtikuun kolmatta keskiviikkoa. (Älkää toki silti lakatko tuomasta niitä!)

Mutta en minä valita. Minulle joulu on arki, mutta minun arjessani on omat joulunsa. Ravi-ihmisen joulu on se, kun hevonen aivan yllättäen saa viimeisessä kurvissa tilaa ja pääsee kiriin kolmannelle. Kolme joulua korvaantuu heti sillä, jos aja-komennolla on niin paljon hässäkkää, että oma eläin pääsee sujahtamaan takamatkalta paaluhevosten kantaan jo ensimmäisessä kurvissa.

Nämä ovat jouluja, joita ei erikseen toivotella ja valmistella, vaan ne tulevat annettuna. Ja jotka tuntuvat ansaituilta, koska jos perinteinen joulu ansaitaan askartelemalla ja lanttuja kuorimalla, niin yllätysvoitto Turun iltaraveissa ansaitaan lapioimalla, valjastamalla, pesemällä, pettymällä ja uskomalla. Nämä joulut minä koen ansainneeni ja aion niitä hyvällä omallatunnolla juhlia, kun kohdalle sattuvat.

Hyviä jouluja toivotan jokaiselle, niin perinteisiä kuin ravimiehen versioitakin!

Veera Ahlgren
Kirjoittaja on kirjailija ja hevosalan yrittäjä.

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista