Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Hevosnaisten anonyymit uhrit ry: Heppapoika

Kuva: Pixabay

Kerron teille surullisesta tilanteesta erään poikalapsen kohdalla. Kaivakaa nenäliinat esiin.

Kuten tiedämme, omat isät ja äidit eivät ole aina puhtain mielin valitessaan lapselleen harrastusta. Keskinkertainen muusikko pakottaa lapsensa vinguttamaan viulua kansainväliset estradit mielessään, rallikuskina itseään pitävä hermoheikko isukki istuttaa lapsensa mikroauton rattiin ja niin edelleen.

Äiti nostaa talutusratsastuksessa taaperon ponin selkään ja lepertelee: ”Saat vähän hepantuoksua, eikö olekin kivaa ratsastaa, äitikin oli heppatyttö nuorena…”.

Monille lapsille tämä voimakas ohjaus jopa sopii. Lapsesta tulee intohimoinen kaupunginorkesterin viulisti, ja mikroautoilijasta jäänviileä formulamiljonääri Kimi Räikkönen. Ja tästä ponitytöstä hädin tuskin täysi-ikäisenä tupakkaa ketjussa polttava keski-ikäisen ravimiehen onnellinen tyttöystävä.

Mutta mitä pitää silloin tehdä, jos lapsi, koko muu perhe ja laajempi yhteisö kärsii aikuisen, tässä tapauksessa äidin tekemästä väärästä lajivalinnasta?

Olen kirjoittanut useimmat uhritarinat siitä näkökulmasta, kuinka hevosnainen on monin tavoin tuskaa tuottava miehelleen. Tässä tarinassa uhriksi joutuu hevosnaisen oma poika, ja siitä kerron teille nyt.


Olin tyttärelleni
autokuskina eräällä eteläsuomalaisella hevostallilla, jossa pidettiin juniorien ratsastustuntia. Katselin tuntilaisia, ja huomasin, että joukossa oli myös yksi poika.

Kun poika ratsasti laukassa ohitsemme, viereeni hiipi ikäiseni mies, joka kurkotti aidan yli poikaa kohti ja huusi ”Putoa!”

Poika ratsasti miehen ohi, ja pisti sormen suunsa eteen näyttäen miehelle, että pitää olla hiljaa. Ratsastuksenopettaja suitsutti pojan tyyliä, ja hienosti poika menikin. Poika oli näistä edistyneempien junnujen porukasta aivan omaa luokkaansa kaikilla mittareilla, sen näki jokainen, joka edes vähänkin lajista ymmärsi. Hän oli kuin syntynyt satulaan.

Miksi ihmeessä mies haluaa lapsen putoavan ratsun selästä? Päätin kysyä häneltä.

”Poikahan on loistava, miksi haluat hänen tippuvan?”

Mies meni hieman kumaraan ja kuiskasi minulle:

”Hyysst, pidä varasi, ettei vaimoni kuule, hän seisoo tuolla kentän toisella laidalla. Tuo, joka ottaa valokuvia. Totta kai Jesse on loistava. Hän on maajoukkuetason jääkiekkoilija ja oman ikäistensä pistepörssin ykkösnimi… tai oli.”

Miten niin oli, kysyin ihmeissäni.

Mies huokaisi syvään ja aloitti: ”Me emme ole lukuisista yrityksistä huolimatta saaneet tyttölasta. Jessen vanhempi veli pelaa B-juniorien maajoukkueessa, ja häntä kyselee jo eräs NHL-joukkuekin. Olen itsekin pelannut 1-divisionaa VaKiNaa:ssa eli Vantaan Kiekkonaakoissa, joten geenit urheiluun on olemassa.”

Vaimo ei kuulemma ole erityisen sporttinen, käy jumpassa ja on joskus lapsena ratsastanut.

”Nykyään hän käy tätitunneilla ratsastamassa, ja haluaisi lapsensa kanssa yhteisen harrastuksen. Joka tapauksessa tänä jouluna vaimo ilmoitti, että kun isä sai päättää esikoisen urheilulajin, hän päättää toisen lapsen. Koska sitä tyttöä ei ole tullut, äiti ilmoitti, että Jesse lopettaa jääkiekon ja alkaa ratsastamaan. Mieti nyt, 13-vuotias poika, pakotetaan lopettamaan rakastamansa laji…”

”Valmentajat soittelevat päivittäin, että kuka maalit nyt tekee, kun superlupaus on poissa. Rouva vaan sanoi heille, että Jesse on nyt heppapoika, eikä sitä enää kiinnosta jääkiekko…”

Kuva: Pixabay

Mies päätti pitkän vuodatuksensa, katsoi poikaansa ja pyöritteli harmistuneena päätään. Poika lähestyi estettä ja hyppäsi moitteettomasti sen yli. Äiti kentän toisella puolella hurrasi ja taputti.

Katsoin ihmeissäni pojan taitoa.

”Väitätkö siis, että Jesse on vasta aloittanut ratsastuksen?” kysyin.

”No juu, onkohan tämä nyt kolmas vai neljäs kerta hevosen selässä”, vastasi mies.

”Uskomatonta, en voi uskoa…”, jatkoin päivittelyä.

”Mitä ihmeellistä tuossa on, Jessehän on pelannut jääkiekkoa, mennyt ohuiden terien päällä maksiminopeuksilla, väistellyt taklauksia ja hänen tasapainoaan horjutetaan kiekkokaukalossa alituiseen. Ratsastushan on lastenleikkiä pojalle, jonka kehonhallinta on viritetty äärimmilleen”, isä valotti.

”No niin kai sitten, en ole tullut ajatelleeksi. Mutta miksi toivot pojan putoavan?” kysyin.

Mies empi hetken, mutta vastasi:

”Keksimme Jessen kanssa juonen, että hän putoaa tahallaan. Putoamisen jälkeen Jesse sanoo äidilleen, että hän ei enää uskalla ratsastaa, ja toivomme, että äiti päästäisi hänet takaisin rakastamansa jääkiekon pariin.”

”Kuulostaa ovelalta suunnitelmalta, pidän peukkuja, että onnistutte”, sanoin jääden seuraamaan tilannetta. Jessen isä huusi seuraavalla kierroksella pojan mennessä ohi: ”Nyt!”

Poika retkahti ja putosi pahannäköisesti niskoilleen. Hän jäi maahan makaamaan elottoman näköisenä, silmät kiinni. Kun kukaan muu ei nähnyt, poika raotti silmäänsä ja nikkasi sitä isälle.


Isä juoksi
kentälle ja huusi ambulanssia paikalle. Tyynenrauhallinen äiti tuli myös paikalle, ja otti vielä valokuvan maassa makaavasta pojastaan.

”No niin, ensimmäinen putoamisesi on ikuistettu. Kehystän valokuvan huoneentauluksi seinälle. Ylös siitä ja takaisin hevosen selkään, ettei jää mitään pelkoja päälle, tippumiset kuuluvat lajiin. Äitisikin on tippunut lukemattomia kertoja ja ollut pariin otteeseen tehollakin. Murtumiakin on ollut minulla niin paljon, ettei yhdellä kiekkojoukkueellakaan ole yhteensä. Sellainenkin sanonta on, että vähintään 100 kertaa pitää tippua, että voi sanoa itseään hyväksi ratsastajaksi. Ylös niin kuin olis jo” äiti komensi ja lähti kävelemään kentältä.

Poika nousi ylös, ja isä palasi päätään epäuskoisena pyöritellen takaisin viereeni.

En tiennyt, mitä sanoa. Mietin hetken, että pitäisikö minun kertoa hänelle, miten tyttöjä tehdään, mutta perun ajatukseni. Laitoin käden miehen olkapäälle.

Mies katsoi entistä jääkiekkolupausta, nykyistä heppapoikaansa ja kyynel vierähti hänen silmäkulmaansa. Takaan, ettei tämän kyynel ollut ylpeän miehen liikutusta oman lapsensa menestyksen johdosta.

Tämä kostean suolainen toivottomuuden kyynel oli hevosnaisen uhrin ja hänen poikansa edestä vuodatettu.

 

Sami Ketola
Kirjoittaja on entinen Reipin pehtoori, nykyinen Sankilan kartanon paroni

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista