Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Hopotin ja muiden varauspalvelujen väelle

Sydänpipareita kilteille ratsastajille.

Kiitos tekemästänne työstä. Haluan kuitenkin vanhana ratsastuksenopettajan antaa pari neuvoa.

Olen ollut alalla pitkään, liiankin pitkään. Olen myös tottunut neuvomaan. Ymmärrätte varmaan, minun neuvoni ovat muille määräyksiä.

Nykyisen Hopotin huonoin puoli on sen historiattomuus. Ihmiset varaavat tunnin, kun heille itselle sopii ja he toivovat hevosta, jolla he haluavat ratsastaa. Ollaan asiakaslähtöisiä. Se lähtökohta pyllistää  historialle. Ratsastuskoulujen perinteen mukaan asiakas on vaivalloinen kakara, jota ruoskittava kuin hevosta, että hän etenee jonain päivänä uljaan kilparatsastuksen maailmaan tai tajuaa lopettaa. Ilman vaivaa ei tule tuloksia, ilman tuloksia, voi etsiä toisen lajin. Jonkun nössöjen lajin, marsunrapsuttajien lajin.

Tämä hyvä vanha ajattelu on pilattu viimeisen 20 vuoden aikana tätien ja muuttuneen maailman toimesta. Tarjoamalla helppoutta te olette mukana tässä vellipeppujen suuntauksessa.

Nyt ne jo kirjoittavat, että valmennuksenkin tulee olla urheilijalähtöistä. Että huutaminen ei toimi. Valmentaminen pitäisi muka nähdä laajemmin, oppina elämää varten. Niin satuili Erkka Westerlund Turun Sanomissa kuluneella viikolla.

Varmaan joku kohta väittää, että ratsastuskoulukin on oppia elämää varten. Ei ole. Ratsastuskoulu on siksi, että voltit ovat pyöreitä. Että etuosan käännöksessä hevonen asettuisi liikkeestä poispäin ja astuisi takajaloilla ristiin kiertäen paikallaan polkevan sisäetujalan ympäri. Että laukka nousisi pisteessä.

Ratsastuksen nettipalveluihin pitäisi saada Wilma-ominaisuus. Jos teillä on lapsia, te tiedätte. Se on keino pitää yhteyttä kodin ja koulun välillä. Parhaiten se toimii vieraannuttamaan ihmiset käsipuhelimistaan. Kuka haluaa avata laitteen, jonka Pandoran lipas on valmiina sylkemään ulos täitiedotteita, kehotuksen tutustua oppilaiden WAP-keskusteluihin ja toiveen, että kotona voitaisiin keskustella siitä, millainen kielenkäyttö on asiallista.

Helkatti! Sama yhteys pitää saada tallilta ratsastajan kotiin. Merkku tuli taas tunnille vasta viittä vaille, ja hevosen varustaminen tuli tehtyä huolimattomasti. Ottakaa puheeksi! Tarjalla on ollut nyt vähän motivaatiovaikeuksia pohkeenväistön kanssa. Keskustelkaapa hänen kanssaan siitä, että sivulle vievät avut ovat tulevaisuuden kannata todella tärkeitä. Edith oli ostanut eilen satulahuovan yksisarvisen kuvalla. Sellaista voi käyttää ehkä keppihevosleikeissä, mutta ratsastuskouluun se ei ole sovelias. Erkin avut olivat eilen todella hitaat. Olisikohan tässä jo erityisavun paikka? Muut tunnilla kärsivät, kun Erkki ei saa laukkaa nostettua.

Vaikka kyllä minä tiedän mitä teette. Te teette jonkun sovelluksen, jolla saa kuvan lempiopetushevosestaan ja siihen voi lisätä tonttulakin ja hashtagin #parasmies #yhdessä #sikapöydässäheppasydämessä.

Tai sellaisen dialogipalkin, missä opettaja voi tunnin jälkeen laittaa tunnilta aina kaksi positiivista asiaa ja yhden kehityskohdan.

En ikinä keksi kahta! En meinaa osata tätä uutta juttua! Joulukin herkistää!

Lopetan, sillä piparit on koristeltava. Teen jokaiselle hevoselle oman. Sydänpipareita tarjotaan asiakkaille jouluratsastuksen jälkeen, kunhan suojat on korjattu tallin lattialta.

Miia Lahtinen

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista