Huomenna Leijonakuningas?

Hevoskimpoissa on puolensa. Ja puolensa. Kimppojen ehdottomasti paras puoli on mielestäni uusien harrastajien saaminen mukaan lajiin mahdollisimman matalalla kynnyksellä.

Edellä mainittujen uusien harrastajien ja konkariomistajien välille voi syntyä hämmentäviä tilanteita, kun puhutaan yhteisen hevosen menestyksestä. Hevonen tulee maaliin. Miksi toinen murjottaa, kun toinen tuulettaa?

Tässä uusille harrastajille pikainen katsaus yleisimpiin hämmennystä aiheuttaviin tilanteisiin:

Ensimmäinen ilman rahaa. Tämä ei ole sama kuin ”puolenvälin paikkeilla”. Tämä ei tarkoita, että hevonen oli ihan ookoo, kun ei ollut häntäpäässä. Tämä on sama, kuin että sinulle annetaan satasen seteli, mutta sitten se nykäistään sormiesi välistä pois ja heitetään tuuleen.

Jos hevonen on useamman kerran peräkkäin ensimmäinen ilman rahaa, niin se on sama kuin universumi sontisi sinun päällesi ja nauraisi perään. Ei ole leikin asia, ja silloin ei kannata mennä sanomaan mitään, minkä on tarkoitus olla rohkaisevaa. Älä käännä veistä siinä haavassa, jonka ”ensimmäinen ilman rahaa” on kaivanut.

Hävisi maalikamerassa. Tämä on verrattavissa edelliseen, paitsi että se seteli, joka sormiesi välistä liukuu, on isompi. Jos hevonen on toinen, se on toinen. Silloin tuuletetaan. Jos se häviää maalikamerassa, se on hävinnyt. Silloin tuuletetaan hyvin hillitysti, jos ollenkaan. Maalikameratappion karvaus haihtuu kahdessa päivässä ja muuttuu pikkuhiljaa tyytyväisyydeksi, mutta välittömästi tapahtuman jälkeen aihetta kannattaa lähestyä hienovaraisesti tunnustellen.

Jäi voimissaan pussiin. Äkkinäisempi ajattelee, että sepä harmi. Mutta konkarin katse on jo tulevassa. Sijoituksella ja seteleillä ei ole yhtäkkiä tässä kohtaa mitään merkitystä. Vain sillä on merkitystä, että hevonen on voimissaan ja kuski paineissaan seuraavaan starttiin mennessä. Voimissaan pussiin on kuin onnistunut viimeistelyhiitti, jonka jälkeen vain taivas on rajana. Tänään hevosen puolikas on huomenna Leijonakuningas.

Parempi kuin viimeksi. Älä sano tätä ääneen. Koska jos opit jotain edellisestä kohdasta, niin tässä voi olla ansa. Jos hevonen on viimeksi jäänyt voimissaan pussiin ja ollut kymmenes, siltä on odotettu vähintään totosijaa, kun se vaan ”saa tiloja”.

Jos se sitten sinnittelee hieman lopussa väsyen viidentenä maaliin, se ei ole parempi kuin viimeksi. Matemaattisesti ja taloudellisesti ajatellen toki näin on, mutta tästä lajista on matematiikka kaukana.

Laukan kanssa kolmas. Tämä jakaa jopa kokeneet konkarit kahteen leiriin. Toinen koulukunta katsoo, että hevonen on pirun hyvä, kun pystyy laukan kanssa totosijaan, kun koko matkan ravia takoneetkaan eivät kaikki siihen pystyneet. Henkselit paukkuvat.

Toinen koulukunta näkee tilanteen varmana voittona, joka romuttui niihin harha-askeleisiin, joita ei olisi tullut, jos kasi olisi vetänyt volttia nopeammin ja lähtökiihdytys olisi ollut tasaisempi. Toimintaohjeet samat kuin kohdassa hävisi maalikamerassa.

Ennen kuin alat tuulettaa tai toisaalta myöskään sadatella äänekkäästi näissä tilanteissa, tarkkaile muiden ensireaktioita ja kuuntele myös hetken aikaa jälkispekulaatiota. Vain näin voit varmistua siitä, onko lasi tällä kertaa puoliksi tyhjä vai puoliksi täynnä.

Käytä filosofiaa, älä matematiikkaa. Opit kyllä.

Veera Ahlgren
Kirjoittaja on kirjailija ja hevosalan yrittäjä.