Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Isoveli ja pikkuveli

Naapurimaa on kirjoittajan mukaan mennyt Suomesta ohi heittämällä. Kuvassa virolaiskonkari Rein Pill Laakson GP-finaalissa vuonna 2015. Hevonen A-Brok on sittemmin myyty Suomeen.

 

Ensimmäisen kerran vierailin Eestissä 80-luvun puolivälissä, jolloin maa oli vielä osa Neuvostoliittoa. Suomessa elettiin silloin ratsastuksessa huikeaa nousukautta: Helsinki International Horse Show sai alkunsa, ja sen ansiosta ratsastajilla oli mahdollisuus kilpailla säännöllisesti maailman huippuja vastaan. Menestystäkin saavutettiin. Meillä oli lukuisia ratsastajia, jotka kilpailivat vaikeissa esteluokissa. Junioreissa ja nuorissakin oltiin erittäin lähellä Ruotsin tasoa.

Valmennuspuolella käynnistettiin Enso Team, joka on yhä edelleen parhaiten organisoitu valmennusryhmä Suomen ratsastuksen historiassa.

Kansallinen lippulaiva, GP-sarja, sai alkunsa.

Eestissä ei ollut käytännössä mitään. Hevoset olivat valtion omistamia trakehnereita ja budjonneja, tallit ja ratsastusalueet olivat surkeita, esteet ja varusteet olivat aikansa eläneitä. Ratsastajia oli vähän.

Neuvostoliiton hajoaminen oli käännekohta molemmissa maissa.

Eesti itsenäistyi ja Eestin ratsastajainliitto perustettiin. Ratsastajia alkoi säännöllisesti vierailla Suomen kilpailuissa. Ovet olivat auki myös Eurooppaan, mistä haettiin valmennusapua. Oma kansallinen kilpailutoiminta saatiin käyntiin.

Eestiläisten oma HIHS Tallinna International Horse Show perustettiin 2000-luvun alussa.

World cupin Keski-Euroopan liiga mahdollisti eestiläisten osallistumisen säännöllisesti myös maailmancupin finaaliin.

Tällä hetkellä Eestin kilpailutoiminta on vireää. Nuorten hevosten määrä lähentelee Suomen huipputasoa, ammattiratsastajia on paljon ja nuorten ja junioreiden määrä on hyvässä kasvussa.

Kansainvälisiä kilpailuja järjestetään myös tänä kesänä, tulevana viikonloppuna.

Suomelle Neuvostoliiton hajoaminen oli yksi syistä, joka syöksi maan yhteen historiamme suurimmista lamakausista. Tämä pysäytti myös Suomen ratsastusurheilun kehityksen tavalla, josta ei ole henkisesti koskaan toivuttu.

Taloudellisesti on toivuttu kyllä. Suoritus- ja kilpailupaikat ovat parantuneet. Hevosiin ja kuljetuskalustoihin on satsattu. Harrastus on levinnyt ja ratsastajamäärät ovat kasvaneet. Näennäisesti kaikki on siis ollut hyvin kaikki nämä vuodet.

Ei ehkä huomattu, että laji alkoi muuttua harrastajien temmellyskentäksi. Ei osattu huolestua siitä, että ammattiratsastajat ovat vähentyneet, nuorten hevosten lukumäärät romahtaneet ja ratsastus- ja hevosmiestaito on katoamassa.

Yhteiskunnassamme vallalla oleva minäminä-asenne ja kaikesta valittamisen kulttuuri on levinnyt ratsastukseen.

GP-sarja on henkitoreissaan ja Ratsastajainliitto vakavassa johtamiskriisissä.

Ei ole vaikea arvata, että pikkuveli on ajanut isoveljen ohi jo kauan sitten. FEI:n rankingissa 1000 parhaan joukossa on enemmän eestiläisiä kuin suomalaisia, vieläpä pääsääntöisesti paremmilla sijoilla.

Pekka Larsén
Veteraanien EM:iin tähtäävä esteratsastaja

 

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista