Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Kaikki tunteet ovat sallittuja

Maaret Kallio sanoisi hevosihmiselle, että sinä et ole huono ihminen, vaikka hevosesi viettää vapaapäivän ja sinä et tee mitään. Arkistokuva: Pixabay

Jokaisen hevosurheilijan ja -yrittäjän pitäisi tämä keväänä päästä maaretkalliomaiseen syliin. Maaret Kallio on se psykoterapeutti, joka kirjoittaa Helsingin Sanomiin lämpimästi ja lyhyin lausein esimerkiksi toivorikkaudesta ja itsensä hyväksymisestä.

Hänen yrityskurssiensa teemat ovat kuin suunnattu hevosalan yrittäjille. Voimana toivo. Inhimillisiä kohtaamisia. Mielen valtava voima. Kohti inhimillisempää työpaikkaa. Tärkein niistä on rakkaus.

Myös kirja ”Lujasti lempeä” on juuri sitä, mikä on vanhan hevostaidon vankinta ydintä. Kun ihminen on luja, järkähtämätön ja tyyni, hevonen uskaltaa olla hänen vierellään ja rauhoittuu kuuntelemaan häntä. Se huomaa, että ei tarvitse enää pelätä, koska ihminenkään ei pelkää. Kun hevosihminen on luja, hän pystyy olemaan lempeä, sillä hevonen ei juokse hänen ylitseen.

Mutta nyt me tarvitsisimme Maaret Kalliota, koska vuosi on ollut rankka, siitä huolimatta, että me pääsimme helpolla. Me saimme harrastaa, kun jumpat, kudontapiirit ja partiot suljettiin. Maalaiset saivat viettää samanlaista leppoisaa, hieman eristäytynyttä elämää, joka sopii heille hyvin. Me saimme ehjän kilpailukaudenkin.

Nyt osa meistä ehkä ajattelee, että meille oli ihan oikein, että tänä keväänä meitä lyötiin herpeksellä, koska pääsimme ensimmäisestä koronavuodesta niin vähällä. Siihen Maaret Kallio sanoisi, että huono omatunto ei tuo mitään, joten meidän vain kannattaa miettiä, kuinka voisimme lisätä muidenkin onnellisuutta.

Mutta emmehän me ole onnellisia! Meillä on paha mieli, kun kilpailukausi ei ala. Olemme harjoitelleet ja harjoitelleet, mutta silti emme saa tietää, kestäisimmekö rytmissä edes viitosesteelle saakka. Tai onnistuisimmeko tekemään alkulinjan tahdissa ja pehmeällä kädellä, ajatellen ihan pikkiriikkisen avoa.

Me kuitenkin tiedämme, että ei ole oikein surra kilpailuja, kun toiset ovat hengityskoneessa ja Jari Litmasen kunto on heikentynyt. Siksi me sanomme, että terveysturvallisuus ensin, vaikka haluaisimme palata maailmaan, jossa ei edes ole sanaa terveysturvallisuus. Olisi vain terveys ja turvallisuus, ja turvallisuuttakin niin paljon, että haluaisimme vaarantaa sitä.

Onneksi Maaret Kallio sanoisi meille, että meillä on lupa tuntea menetystä, surua ja kipuakin, siitä että kilpailukausi ei ala ikinä, sillä se on meille tärkeä asia.

Ja kun sitten valmentaja peruisi nuhan takia, Maaret Kallio sanoisi meille, että sinä riität. Sinä et ole riittämätön ja huono, vaikka hevosellasi on vapaapäivä tänään. Ihmisyyteen kuuluu myös hauraus, ja juuri tänään sinä saat jäädä sisälle selaamaan puhelinta, ja olet silti yhtä hyvä ihminen. Hän ehkä neuvoisi, että silitä silti hevostasi, jos vain pystyt, sillä silityksellä on valtava voima.

Hän ei sanoisi meille, että ratsastus on ihan hassua ja turhaa eläimen päällä pompottamista, että tekisitte nyt aikuiset ihmiset jotain hyödyllistä. Vaan hän sanoisi, että onpa hyvä, että teillä on tuo harrastus ja työ, joka kannattelee teitä tänä vaikeana aikana. Hän sanoisi, että sen avulla te pääsette eteenpäin teidän oman kokoisessa elämässänne.

Ja niinhän me pääsemme. Maaret Kallio ei vie meitä olympialaisiin, mutta eivät meitä sinne saisi edes Kyra ja Paavi yhdessä. Kyralla ja Paavilla on omat menonsa, mutta Maaret Kallion neuvot me voimme ottaa omaan elämäämme. Tänä viikonloppuna voimme kietoutua henkisen enkkufiltin sisään inhimillisinä, herkkinä ja tuntevina. Ehkä riittävän onnellisina.

Miia Lahtinen

Toimittaja

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista