Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Kesä on ihmisen ja hevosen parasta aikaa

Miehikkälän orilaitumen avajaiset sunnuntaina 3. kesäkuuta 2018. Kuva: Hanna Laakso

Hevosihmisen kesä on aivan huippu, kirjoittaa Katja Ståhl. Kuva: Hanna Laakso

Ihanaa, nyt se kesä alkoi! Hevoset pääsevät vihreälle ja saavat irrotella isoilla laitumilla oikein kunnolla. Sitä voisi seurata loputtomiin. Kakkojakaan ei tarvitse enää korjailla eikä karsinoita siivota. Se on helppoa elämää, ja hevosetkin nauttivat.

Naapurin Sirpaa ei naurata yhtään. Hänen hevosellaan on kesäihottuma, eivätkä sen kaviotkaan kestä laidunelämää. Halkeavat ihan vallan säpäleiksi.

Samaan aikaan toisaalla myös Liisa itkee. Hänen hevosensa on liian ahne laidunelämään. Sanovat, että kyllä se siellä laihtuu, kun heinä vähenee. Eivät ole tavanneet Liisan hevosta. Se ei laihdu. Liisa tuntee niin voimakkaasti huonoa omaatuntoa hevosensa puolesta, että käy itse hieman juoksemassa laitumella.

Kolmannessa torpassa tallinpitäjä vastaa seitsemännen kerran puhelimeen tunnin sisällä. On laittanut Facebookiin ilmoituksen, että laidunpaikkoja tarjolla. Kiinnostuneita riittää, mutta reunaehdot vaikuttavat jo melko harhaisilta. Halutaan, että laidun on maneesin välittömässä yhteydessä, että yöksi pääsee sisään, että satulahuoneeseen/varastoon saa parkkeerata hevosen kaikki tavarat ja vielä että estekalusto on alati käyttövalmiudessa, mikäli tarvetta ilmenee. Ja niin, eihän hinta nouse paljoakaan yli satasen, koska tämähän on laidunpaikka? Ja pääseehän sinne julkisilla Helsingin keskustasta?

Kerrottakoon nyt tässä, että laidun ei rakenna itse itseään. Se ei myöskään lannoitu itsestään, vaikka välillä tuntuukin, että paskaa sataa niskaan. Hevosten juoma- ja kivennäishuolto hoidetaan myös päivittäin ja karanneet villikot palautetaan aitojen sisään. Mikäli hevosella on jokin hätä, omistajalle ilmoitetaan heti. Eikö tästä kaikesta ole ihana maksaa yli satanen? Kyllä on. Sitä, jossa hintaa sisältyy satulahuone, maneesi ja vesiboksi, kutsutaan TALLIPAIKAKSI. Se on eri asia, ja ymmärrettävästi hieman kalliimpi.

Hevosihmisen kesä on aivan huippu. Joka viikonloppu on varaa valita mihin raveihin tai kisoihin lähtisi neuvomaan kilpailijoita aurinkolasiensa takaa. Jos hyvin käy, joku muu ajaa auton kohteeseen (tai etenkin sieltä pois), ja hevosihminen voi ottaa pari neuvoa-antavaa skumppa/olutlasillista antamaan pontta sanoille. Ratojen äärelle kerääntyy iso joukko samanhenkisiä alan kykyjä, ja hevosmaailman asiat pannaan kerralla kuntoon. Lippalakit kertovat mitä merkkiä suositaan ja kynnenaluset millä tasolla ollaan hierarkiassa. Voimakkaasti rajattu rusketus kielii todellisesta sitoumuksesta: näissä vaatteissa mennään, mitkä sattuivat osumaan käteen, eikä auringonottoon ole aikaa. Aurinko iskee siihen, mihin ehtii.

Toisinaan hevosihmisen kesän erottaa talvesta vain se, että vesi ei jäädy. Onkin tärkeää muistaa iloita siitä, mitä meillä on: putket, jotka eivät jäädy, traileri, jonka renkaat pitävät, pihatie, joka ei voi täyttyä lumesta. Myöskään toppavaatteet eivät voi loppua kesken. Usein Suomen kesässä pärjää parilla kevyttoppatakilla ja sadeviitalla. Suomalaisen kesäkengät ovat kumisaappaat tai crocsit. Niihin eivät jumalien vihat osu.

Eläinmaailmakin multiploituu kesäksi. Eikö luonto olekin hieno? On hyttystä, mäkäräistä, polttiaista, paarmaa ja mehiläistä. Käärmeetkin ovat hereillä. Peurat, ketut, sudet, karhut ja ilvekset nauttivat kesästä metsissä aivan kuten mekin. Toisinaan kenties tunnet, kun joku katselee sinua metsässä, vaikka et näe mitään. Kyllä, se saattaa olla vaikkapa karhu! Miten ihanan monimuotoista! Ja jos hevonen sattuu sekoamaan pieneliöistä kuumana kesäpäivänä, voi vaikkapa keskittyä iloitsemaan siitä, että ainakaan se ei liho, koska riehuu itsensä jatkuvasti hikeen.

Oikein hurmaavaa kesää kaikille!

Katja Ståhl
Kirjoittaja on toimittaja, bloggaaja ja tv-kasvo

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista