Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

KIPA petti minut

“Niin kuin syntymähoikka ihminen jää ulkopuolelle aina, kun päivitellään sitä, miten taas on tullut makkara sinne ja löllöä tänne, jää puskaratsastaja ulkopuolelle, kun kilparatsastajat mouruavat järjestelmän huonoutta”, Veera Ahlgrén kirjoittaa.

Olen seuraillut tuttujeni somekiroilua siitä, miten Kipa ei taaskaan toimi. Ymmärtänyt, ettei niin monella voi olla Kipa-nimistä vikuria tammaa, ja saanut selville, että kyse on SRL:n kilpailupalvelu KIPA:sta.

Niin kuin syntymähoikka ihminen jää ulkopuolelle aina, kun päivitellään sitä, miten taas on tullut makkara sinne ja löllöä tänne, jää puskaratsastaja ulkopuolelle, kun kilparatsastajat mouruavat järjestelmän huonoutta. Ulkopuolisuuden tunne on raastava.

Läskiä en ole päälleni löytänyt, mutta lapseni onneksi vaativat päästä oikeisiin ratsastuskilpailuihin. Ja minä hoksasin, että sinnehän ilmoitetaan pienet ihmiset KIPA:n kautta!

Maksoin seuran jäsenmaksut ja menin vähän innosta täristen KIPA:an todistaakseni sen tökkimistä ja takkuamista. Se näyttikin toimivan, pirulainen. Yritin kirjautua sisään ohjeiden mukaan, mutta en päässyt – AHAA, tästä kaikki puhuvat!

Laitoin liittoon sähköpostia, jossa tiedustelin, miksi en pääse järjestelmään. Olen kaikkien harmiksi sitä ihmistyyppiä, joka ei jaksa lukea käyttöohjeita, vaan yrittää ensin, ja jos ei onnistu, tuhlaa jonkun kallista aikaa kysymällä apua. Sähköpostinkin laitoin heti kolmelle ihmiselle, jotta minun hätäni varmasti tulisi kuulluksi.

Yhden ollessa lomalla kaksi vastasi. Tästä täydet pisteet. Minulle kerrottiin kohteliaasti, että en ollut maksanut kisalupia. Kuten sanottu, olen huono lukemaan ohjeita. Lapsilleni toivotettiin menestystä kilpailuihin. Papukaijamerkki.

Maksoin kisaluvat, mikä sekin onnistui KIPA:ssa ärsyttävän mutkattomasti ja ne kirjautuivat järjestelmään todella nopeasti. Ei mitään valittamista, ulkopuolisuuden tunne vain kasvoi.

Pääsin kirjautumaan järjestelmään ja aikani siellä harottuani löysin oikeat kisat ja ilmottautumislinkin. Olen käsittänyt, että viimeistään tässä kohdassa järjestelmä alkaa tökkiä. Ei vieläkään. En tiennyt, onko ylikorkea shetlanninponi pieni vai iso poni. Sama ongelma pienen russin kanssa. Minusta ne ovat molemmat melko pieniä. En jaksanut, yllättävää kyllä, etsiä ohjetta, joten laitoin vähän entten tentten.

Järjestelmä löysi ponit. Ihan noin vain, kovin sujuvasti. Sujuvasti se osasi myös kertoa minulle, että niiden rokotukset ovat puutteelliset. Seuraava ahdistuksen aalto löi lävitseni, mutta valitettavasti sitäkään ei voinut laittaa KIPA:n syyksi, vaan käyttäjän, joka ei nyt juuri ole ajatellut poniensa rokotusohjelmaa kilparatsastuksen kannalta.

Häpeäkseni tunnustan, että ehdin jo laittaa tästäkin sähköpostilla kyselyn liittoon, että voinko ilmottaa ponit ykköstason kisoihin. Kunnes tavoistani poiketen otin ihan itse Googlen kauniiseen käteen ja selvitin, että kyllä voin.

Hyvänen aika, miten raskas matka tämä kisoihin ilmoittautuminen onkaan ollut! Valitettavasti en pysty yhtään syyttämään järjestelmää, mutta toivon siihenkin kerhoon vielä joskus pääseväni. Kuulemma järjestelmä kaatuu usein ruuhka-aikoina, keväällä ja kesällä, kun monia kisailmoja on auki samaan aikaan. Toivottavasti ponit pysyvät terveinä sinne asti!

Veera Ahlgrén

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista