Kuin lehmät laitumella

En liene ainoa, joka edeltäneen kuukauden aikana on useaan otteeseen herännyt aamulla ja pohtinut, ovatko kaikki viimeaikaiset tapahtumat olleet vain pahaa unta. Valitettavasti ne eivät sitä ole. Kellumme keskellä suurta yhteistä ihmiskoetta, jossa mitataan sietokykyä ja henkistä kanttia turhankin kovalla kouralla.

Kaikkihan me haluaisimme, että maailma palaisi taas mallilleen ja Suomessakin aloitettaisiin ravit, mielellään vaikka jo huomenna. Mutta näinhän ei ole tapahtumassa. Seuraava mahdollinen päivä ravien aloittamiseen, kuten hyvin tiedämme, on torstai 14. toukokuuta.

Jos tämä todella toteutuu, saman viikonlopun Kuopio Stakes -ravit ajettaisiin tyhjille katsomoille, mutta huippuhevosilla. Pekka Korpi ilmoitti perjantaina Mascate Matchin kauden avauksen jälkeen tamman tavoitteena olevan tuo Kuopion suurkisa, jos silloin ajamaan päästään.

Vaikea kuvitellakaan, miten hienolta se tuntuisi! Se, että pääsisi katsomaan kotimaan raveja kahden kuukauden tauolta, vaikkakin vain television välityksellä. Sekä se, että saisi nauttia suomalaisten ikäluokkahuippujen vauhdista ”Massin” johdolla Kuopion kevätillassa.

Epäilemättä ensimmäisten päivien ravit olisivat tasoltaan aivan absoluuttista suomalaista huippua. Nyt kun kaikki hyvät ja myös ne hiukan tavallisemmat ravurit ovat olleet pitkällä pakotetulla tauolla, tunku sarjoihin tulee olemaan valtava. Sehän on silkkaa psykologiaa.

Raviratojen auetessa olo on valmentajilla, omistajilla ja ohjastajilla kuin laitumelle talven jälkeen päästettävillä lehmillä. Polte tositoimiin – eli kilvanajoon – on aivan hirmuinen! Valjaat ylle, voilokki kylkeen ja sitten katsomaan, kenellä on eniten kulkua. Siitähän kaikki juuri nyt haaveilevat.

Koska tunkua sarjoihin kilpailupuolella varmasti on, toivottavasti tämä asia huomioidaan myös tulevassa sarjatarjonnassa. Pienilläkin pistepusseilla starttiin yrittäville pitää alkuvaiheessa tarjota mahdollisuus mukaanpääsyyn, ja sarjoja täytyy tarvittaessa myös jakaa. Kesän edetessä alkuinnostus kyllä tasaantuu, mutta sitä intoa ei saa heti alkuunsa tukahduttaa pitkillä karsittujen listoilla.

Kun kyseessä olisi ensi alkuun pelkkä tv-tuote, tämä antaisi mahdollisuuden ravitapahtumien isollekin muokkaukselle. Ajetaan vaikka 13 lähdön ravit klo 19 alkaen, kunhan vain saadaan kansa naulittua ruudun ääreen ja kaikille halukkaille mahdollisuus kilpailuun.

Kun yleisötapahtumille jossain vaiheessa annetaan lupa, tulevat tästä hyötymään myös ravit, aivan varmasti. Lehmät laitumella -vertaus käy myös meihin eristäytymisessä tylsistyviin kansalaisiin. Ihmisten pariin ja tapahtumiin on päästävä, ja missä muualla sitä ravi-ihminen aikaansa mieluummin viettäisi kuin raveissa.

Suuri pelko vain on, että yleisötapahtumat sallitaan vasta kesän jälkeen – joissain maissahan tällaisia päätöksiä on jo tehtykin. Epävarmuus on stressaavaa, ja toivottavasti tieto tästä saadaan pian, jotta suurtapahtumat ja myös kesäradat voisivat reagoida tarpeeksi ajoissa. Nehän elävät täysin yleisöstä – mitä olisivat Kokemäen, Vieremän, Lieksan tai Loviisan ravit ilman väkimassoja? Mitä olisi St Michel tai kuninkuusravit, jos tämä elintärkeä elementti viedään pois?

Jos koko ravitapahtumien avaus venyy kesäkuulle, ehkä jopa juhannuksen jälkeen tai pahimmassa tapauksessa kesän jälkeiseen aikaan, meillä ovat vitsit vähissä. Toivottavasti tämä uni päättyy kuitenkin pian.

Seuraavan kerran kun herään, haluaisin jo kuulla kavion kopsetta ja päästä kuuluttamaan: ”Illan ensimmäiseen lähtöön on aikaa viisi minuuttia”.

Lauri Hyvönen

Kirjoittaja on raviurheilun moniosaaja