Kysymyksiä ilman vastauksia
Muutama viikko sitten ravilegenda Pekka Korpi kävi testaamassa Mikkelin uusitun radan, ja kiitteli ”jonkun vielä uskovan lajin tulevaisuuteen, ja satsaavan siihen niin paljon.”
Mieleeni jäi myös lause, joka tuli maakuntaneuvos Markku Kakriaisen suusta. ”Vaikka lajin muut indikaattorit osoittavat alaspäin, nousivat St. Michelin kaikki luvut edellisvuodesta”, lausui hän kahvikupillisten ääressä jutustellessamme.
Tämä ei tullut varsinaisesti uutisena, mutta sai silti pohtimaan lajin tulevaisuutta eri kantilta. Näinhän se nimittäin on, että suurtapahtumat ovat pitäneet pintansa. Taistelu ihmisten vapaa-ajasta on kovaa, kun teknologia tuo vielä 15 vuotta sitten utopistisilta kuulostaneita asioita kotisohvillemme, mutta niin vain ihmiset löytävät tiensä St Micheliin, kuninkuusraveihin ynnä muihin suurtapahtumiin. Laji siis kiinnostaa suurta ihmisjoukkoa. Miksi raviurheilun näkymät ovat sitten niin synkät kuin mitä saamme jatkuvasti kuulla?
Esittämääni kysymykseen ei tietenkään ole yksiselitteistä vastausta, muutenhan olisimme jo tehneet korjausliikkeen. Vastaankin, että näkymät eivät ole aivan niin surkeat kuin pahimmat ennustukset antavat olettaa, mutta muutoksen on tultava.
Viime viikonloppuna pyörähti kotimainen jalkapallokausi käyntiin. HJK kohtasi Töölössä perinteikkään TPS:n. Kahden suurseuran Suomen Cup -kohtaamisen luulisi olevan odotettu kamppailu. Lippuja myytiin 5-10 euron hintaan. Paikalle saapui Palloliiton mukaan 569 katsojaa.
Cupia pelataan kauan ennen varsinaisen kauden alkua tammikuussa, päivittelin kaverilleni. Ei ihme, ettei ole enempää porukkaa, ja kilpailun arvostus on romahtanut. Hänen vastauksensa veti yleensä näinkin suulaan kaverin hiljaiseksi: ”Onhan ravejakin talvella, ja joka päivä, vaikka melkein kaikki parhaimmat hevoset huilaavat ja isoimmat kilpailut ovat kesällä.”
Jos kerran futishuuman kourissa olevan maan suurin jalkapalloseura ei saa talvella houkuteltua katsojia puoli-ilmaiseksi paikan päälle seuraamaan kahden perinteikkään seuran kohtaamista, miten huomattavasti heikomman medianäkyvyyden laji pystyisi tuohon temppuun?
Taas kysymys, johon minulla ei ole vastausta.
Heitän kuitenkin ehdotuksen ilmoille, enkä ensimmäisenä. Aikaistetaan ihan ensimmäiseksi lauantairavien alkua, ettei tapahtuma joudu kilpailemaan kotimaisen ja kansainvälisen huippu-urheilun kanssa. Näin aktiiviset penkkiurheilijat, joihin itsekin lukeudun, eivät joudu valitsemaan seuratako Suomen vai Ruotsin raveja, vai kenties Valioliigaa tai Liigaa.
Aikaisempi alkamisaika sopisi varmasti lapsiperheillekin paremmin. Se mahdollistaisi myös Raviliigan jalostamisen entistä tiiviimmäksi yhteistyöksi lajien välillä. Kuvitelkaapa HIFK-kannattajille suunnattu mainos ilmaisesta sisäänpääsystä Vermoon katsomaan ”Massin” juoksu, ja sen jälkeen bussikuljetus hallille HIFK:n lätkämatsiin. Arvioisin aika monen kiinnostuvan.
Uskon, että aikaistaminen näkyisi myös pelivaihdossa. Lajin pariin takaisin kaivatuilla harrastepelureilla ei pelipäätöstä tehdessä paina vaakakupissa se, onko pelissä tarjolla etua, vaan se, kiinnostaako heitä laji ja ehtivätkö he seuraamaan itse tapahtuman.
Lisäksi meidän on tosissamme mietittävä, onko raveja järkeä ajaa talvella joka päivä, vaan voisimmeko panostaa tiettyihin päiviin, niin palkintojen kuin tapahtuman muodossa?
Tässä vaiheessa on jo sanomattakin selvää, että tähänkään minulla ei ole suorilta käsin vastausta.
Mutta jos meillä ei ole vastauksia, eikö kannattaisi tutkia niin kauan, että vastaukset löytyvät? Tähän sentään osaan vastata: kannattaisi.
Joni Eriksson
Toimittaja
