Lapseni, hevoseni

Lapset ja hevoset ovat kaksi eri asiaa. Joskus tulee silti mietittyä, kuinka paljon armollisempaa on hevosten kanssa, etenkin suhteessa ammattilaisiin.

Kun oman hevosen uraa suunnittelee ja laittaa sen kouluttajalle, saa valinnan tehdä itse. Voi antaa varsansa ihmiselle, kehen luottaa. Kun antaa lapsen kouluun, se on herran haltuun. Et saa verrata opettajien tuloksia tai sitä, miltä heidän oppilaidensa naamat näyttävät tunnille mentäessä. Sinun on vain jätettävä kallein aarteesi jonkun opettajakoulun käyneen käsiin, vaikka sinulla ei ole aavistustakaan siitä, miten hän oppejaan toteuttaa.

Hevosten koulutuksessa lähdetään siitä, että hevonen on hevonen, jota kehitetään yksilökohtaisesti. Jos hevonen on kömpelö klohmo, kouluttaja sanoo, että tämän kanssa ei kannata mennä Laatuarvosteluun, annetaan sille aikaa kasvaa. Kyllä se laukka siitä kehittyy, kun se saa voimaa.

Lapsen kohdalla yhä edelleen elää hyvän oppilaan malli, johon joka lapsi pitää yrittää ahtaa. Jos lapsi ei opi lukemaan ykkösen kevätkauden loppuun, opettaja tähdentää, että kaikki muut tällä luokalla kyllä osaavat. Nyt lisätään koulussa istumista ja läksyjen tekemistä, niin kyllä hänkin oppii. Kakkosluokalla pitää jo lukea sujuvasti.

Jos nuori hevonen alkaa pelleillä pitkin maneesia, hyvä kouluttaja sanoo, että olisiko se vähän kyllästynyt, kannattaa varmaan lähteä sen kanssa ulos laukkaamaan, niin se saa purkaa energiaansa. Jos taas lapsi pelleilee pitkin luokkaa, opettaja antaa rangaistuksen, että lapsi ei saa mennä välitunnille, vaan hänen pitää se aika opetella pulpetissaan i-kirjaimia, jotka viime tunnilla jäivät kirjoittamatta.

Laiskalla hevosella ratsastetaan vartti ja sitten sitä kiitetään ja se viedään talliin. Ahkeramman kanssa tehdään vähän enemmän, mutta ollaan tarkkoja, ettei se vedä itseään piippuun ja tee liikaa. Koska se hevosen tunnetila ja aktiivisuus ovat varjeltavia ominaisuuksia.

Sen sijaan laiska, ahkera ja keskittymishäiriöinen oppilas istuvat kaikki kolme siellä luokassa sen tasan saman 45 tai 90 minuuttia, mitä nyt koulun lukujärjestykseen on kirjoitettu. Koska se on tasapuolista. Koska pitää olla, niin kuin koulussa ollaan.

Hevosia koulutettaessa mietitään huipulla tarvittavia ominaisuuksia ja katsotaan sinne. Ihmisiä taas koulutetaan kokonainen esikouluvuosi koulussa olemista varten: istumaan paikallaan, kävelemään paikasta toiseen, odottamaan ja olemaan hiljaa.

Jos hevonen tekee jotain typerää, sille ollaan hetkellisesti kova, ja sitten mennään taas iloisella sykkeellä. Kuka muistaa enää viime kierrosta!

Jos lapsi tekee jotain typerää, järjestetään kodin ja koulun tapaaminen, tilataan paikalle psykologi, kuraattori ja sosiaalityöntekijä ja mietitään, että miten me nyt päästäisiin tästä ongelmatilanteesta eteenpäin.

Kun nuori hevonen katselee ympärilleen, eikä keskity, hyvä kouluttaja sanoo, että kyllä hän vielä oppii olemaan minun kanssa, ja hän vain on vähän alert, ja tämä on kuitenkin positiivinen ominaisuus, ettei hän ole pystyynkuollut. Jos alakoululainen juoksee katsomaan ensilunta ja heittää toista kumilla, hänen vanhemmalleen ehdotetaan, että laitetaan sen ympärille sermi, niin se keskittyy paremmin. Että pitäähän sen oppia olemaan.

Miia Lahtinen

Aiheeseen liittyvää

No stories found.
logo
Hevosurheilu
www.hevosurheilu.fi