Ooks sää ratsastaja?

Onkohan kukaan muu pistänyt merkille että ratsastustyylit kulkevat aikalailla alueittain? Toki aina sekaan mahtuu poikkeuksia. Mutta mukavasti yleistäen – jota toki itse vihaan – näin se menee.

Usein kuulee ihmisten käyttävän sanontaa ”saksalainen ratsastustyyli ei sovi tälle”. Mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Minulle saksalainen tyyli ratsastaa on ammattimainen ja korrekti. Mutta esimerkiksi saksalaisilla ja tanskalaisilla on erilainen tyyli ratsastaa.

Kuinka moni on huomannut sen että tämä pätee myös pienemmässä mittakaavassa? Ratsastaja Uudeltamaalta tai Kaakkois-Suomesta on aika erilainen. Pohjois-Suomesta löytyy pieni mutta pippurinen porukka, joka jyrää kisoissa. Keski-Suomen alueella ollaan aika huithapeleita ilman stressiä – mañana-asenteella varustettuja. Senkö takia sieltä tulee niin hyviä kenttäratsastajia?

Joillain alueilla harrasteratsastajat suhtautuvat lajiin samalla mentaliteetillä kuin ammattilaiset. Suurin syy siihen on se, minkälaisilla ratsastajilla ihmiset ympäröivät itsensä. Sillä ei ole väliä kuinka hyvä olet, mutta yritä kerätä ympärillesi parhaat mahdolliset ihmiset! Me imetään ihan hirveästi vaikutteita muilta.

Mutta yksi tyyppi löytyy kaikilta alueilta.
Eikö teidän alueelta muka löydy yhtään sääratsastajaa? Silmät auki! Kyllä löytyy! Tuli mieleen, kun helteet saapuivat. Sääratsastaja pystyy ratsastamaan klo 20. Ennen sitä on liikaa paarmoja, liian kuuma ja liian aikaista. Sen myöhemmin ei enää viitsi.

Olin Japanissa yhden kesän töissä ja siellä oli kuumempi ja kosteampi ilma aamuneljältä kuin täällä koskaan. Yhtenäkään päivänä ei jäänyt ratsastamatta sään takia.

Sääratsastaja odottaa parempia kelejä. Sääratsastaja ei voi myöskään syksyllä ratsastaa kovin paljoa. Sillon yleensä sataa tai tuulee liikaa, taikka maa alkaa routia. Talvella sääratsastaja siirtelee pakkasrajaa tuulen mukaan. En tarkoita nyt metrejä sekunnissa, vaan ratsastajan omaa tuulta. Joskus se on 20 ja joskus 25. Alkutalvesta lunta on usein liian vähän, ja maaliskuun hutakoilla sitä onkin sitten liikaa.

Kevät on aika usein sääratsastajalle helpointa aikaa.Toki vähän liian märkää, mutta kun aurinko alkaa pilkottaa, aletaan varailla valmennuksia urakalla. Sääratsastaja toki kisaa yleensä vain muutamat kisat siinä touko-kesäkuun vaihteessa. Sen jälkeen alkaa olla joko liian kuuma, kylmä tai sateinen sää. Suomessa ei ole montaa päivää vuodessa, jolloin olisi juuri optimaalinen sää sääratsastalle.

Sää on kaikille sama. Kisoissa harvemmin kukaan saa etua sään suhteen. Tottakai voi käydä niin, että juuri jonkun radan aikana sataa tuhat litraa vettä. Meillä on kesän aikana ihmisiä kilpailemassa etelämmässä Eurooppaa. Siellä on kesäisin noin 33 astetta. En usko että yksikään kilpailija saa itse päättää moneltako starttaa siellä.

En usko myöskään, että ainakaan Suomesta on lähtenyt sinne yhtään sääratsastajaa. Siellä tyypit ridaa helteessä ja tekee tulosta.
Ole sääkin ratsastaja, älä sääratsastaja.

Jonathan Silfver
ratsastaja