Blogi – Pesupaikka Pesupaikka

Rakas perhe!

“Tänään hän sanoi, että istun kuin perunasäkki ja charliechaplin”, Miia Lahtinen kirjoittaa. Kuva: Elina Elisseeva.

Kirjoitan teille täältä ratsastusleiriltä. Saatatte olla yllättyneitä, että saatte kirjeen ja ylipäätään siitä, että osaan kirjoittaa käsin. Olen kuitenkin jo 13, ja olen viettänyt viimeiset 10 vuotta puhelimella.

Oli teidän ideanne lähettää minut tänne maalle tämän kuusikymppisen hevosakan ratsastusleirille. Te ette ymmärrä, mitä täällä tapahtuu! Tämä ratsastuksenopettaja on raivopää. Hän kertoi, että tämä on hänen opettajanuransa viimeinen leiri, ennen kuin hän muuttaa Espanjaan, ja että hän haluaa tehdä tämän vanhalla tavalla.

Ensimmäisenä päivänä hän keräsi meiltä pois puhelimet. Tilalle saimme outoja esineitä: kirjepaperia, pelikortit sekä kirjoja, kamerat ja filmirullat. Lisäksi ruokalan vieressä on seinässä kiinni oleva vaaleanharmaa muovilaatikko, jonka kyljessä on numeroita ja sellainen pyörivä rulla. Se kuulemma liittyy jotenkin tähän kännykkäjuttuun, mutta emme ole uskaltaneet kysyä miten.

Hän on sanonut, että saamme puhua keskenämme, mutta emme hänen kanssaan, koska hän on kurkkuaan myöten täynnä dialogia, pedagogiikkaa ja tuntemuksien analysointia. Ratsastustunneilla emme saa puhua keskenämmekään, tai hän alkaa huutaa meille. Hän sanoo, että hän ei ole mikään asiakaspalvelija vaan ratsastuksenopettaja ja piste!

Lisäksi hän sanoo, että jos meitä pelottaa, se ei estä meitä tekemästä. Ja että jos putoamme, meidän on vain noustava takaisin selkään. Isä, ei hän oikeasti sanonut niin. Hän sanoi, että KUN putoamme, meidän on noustava HETI selkään, ettei meille tule KAMMOA. En ymmärtänyt sitä, isä! Eikö niin, että jos putoan, enkä halua enää selkään, se vain tarkoittaa, että ratsastaminen ei ole minun juttuni?

Äiti ja isä, me raadamme täällä koko ajan. Aamulla viemme hevoset ulos ja siivoamme karsinat. Sitten kannamme heinää, kannamme vettä ja ratsastamme. Kun olemme lakaisseet käytävän, hän ei sano niin kuin kuutosluokan ope, että hienosti tytöt lakaisitte käytävän. Hän sanoo, että ettehän te ole lakaisseet tuota reunaa ollenkaan ja että kuka hempatin idiootti on jättänyt Deliriumin suojat käytävälle, että hän kuristaa sen. Eikä hän oikeasti sanonut, että hempatin idiootti, vaan käytti vahvempia sanoja.

Tänään hän sanoi, että istun kuin perunasäkki ja charliechaplin. Äiti, mitä ne edes ovat? Kotitallilla aina sanottiin, että istuntani on kehittynyt!

Kun sanoimme, että emme halua laukata maastossa, hän sanoi, että totta kai maastossa laukataan, hevoset tarvitsevat paljon liikuntaa. Ja niin me sitten laukkasimme!

Sitten opettaja sanoi, että ei voi kylläkään pitää ihan oikeaa vanhanaikaista leiriä, sillä yksikään hevonen ei onnu, eivätkä ne pukittele tarpeeksi, eikä hän kuitenkaan kehtaa heittää hevosia kivillä tunnilla. Mutta että tupakkaa hän aikoo polttaa koko viikon, vaikka oli välillä 15 vuotta ilman.

Äiti, isä, en tiedä, onko täällä hauskaa vai ei. Oikeasti en edes tiedä, olenko täällä vai en, koska en ole laittanut tästä mitään instatarinoihin.

Terveisin: Tyttärenne ratsastusleiriltä

PS: Voi olla, että opettaja pitää meistä. Hän osti meille jäätelöä. Sanoi, että v#Ŧ$%, tämäkin on jotain laktoositonta, mutta olkoon.

Miia Lahtinen

Kansikuva

Hevosurheilu kertoo taustat ja tarinat

Jo 90 vuotta suomalaisen ja hevosen asialla

Siirry tilaamaan ›

Kommentoi


Tuoreimmat tästä blogista