Raviakatemia – ponnahduslauta uusille Korville, Niemisille ja Korvenojille?

Menestyvä raviurheilu koostuu monista asioista: ihmisistä, hevosista ja kaikesta siitä, mitä hieno lajimme pitää sisällään. Ikävä kyllä viime vuodet eivät ole olleet kotimaisen raviurheilun parhaita. Hyvää sinänsä on se, että hevosväki on kiinnittänyt tärkeisiin asioihin huomiota. Keväällä Hippoksen valtuuskunta järjesti ylimääräisen kokouksen hevosen omistamiseen ja hevoskasvatukseen liittyvistä seikoista. Ilman hevosia ei voi olla kunnollista raviurheilua ja hevostaloutta. Tämä asia on ainakin hyväksytty ja ymmärretty.

Raviurheiluun liittyvä merkityksellinen asia ovat hevosenomistajat. Omistajat ovat taho, joka käytännössä vastaa alan toiminnasta ja isolta osalta myös sen rahoituksesta. Raviurheilu tarvitsee myös alan ammattilaisia, siis ravivalmentajia. Nykyinen suuntaus näyttää olevan se, että raviurheilusta kiinnostuvat nuoret etsiytyvät ohjastajiksi. Valmennuksesta innostuneita nuoria on vähän. Vain onko kysymys aloittamisen vaikeudesta? Itse uskoisin, että nimenomaan tästä.

Suomalainen ravivalmennus on Euroopan ja miksei koko maailman huipputasoa. Ikävä kyllä nykyiset mestarivalmentajamme eivät ole ikuisia. Sama ikuisuuskysymys koskee tietenkin meitä kaikkia. Opit ja tässä tapauksessa se kuuluisa suomalainen hevosmiestaito tulisi pystyä siirtämään nuoremmalle hevosväelle.

Ravivalmentajan työ on vaativa ammatti. Se vaatii taitoa ja valmiuksia. Nykyisten ravivalmentajien jälkipolvelle kynnys jatkaa raviurheilussa on muita nuoria matalampi. Kaikilla ei kuitenkaan ole ”sopivaa sukutaulua”. Myös heille on annettava mahdollisuus päästä kiinni raviurheiluun ja ehkä jopa ammattiin alan parissa. Lahjakkaallekin parikymppiselle ravi-ihmiselle kynnys aloittaa ravivalmennustoiminta on jo taloudellisesti liian korkealla.

Tulevia huippuvalmentajia ei synny itsestään. Yksi keino voisi olla ”Raviakatemia”. Seuraavassa selvitys siitä, miten ajattelemani loivempi polku ravivalmentajaksi, toivon mukaan menestyväksi sellaiseksi, voitaisiin järjestää. Kysymys on siis visiosta, joka vaatisi päätöksiä ja rahoitusta. Viimeksi mainittua kylläkin aika vähän. Paljon hyviä asioita, mutta loppujen lopuksi aika helppoja toteuttaa.

Hevosopetusta on tarjolla eri puolella Suomea. Ypäjä on alan vanhin ja edelleen arvostettu hevosalan oppilaitos. Ammattilaisia Ypäjältä valmistuu sekä ratsu- että ravipuolelle. Ypäjän ja monen muun hevosalan oppilaitoksen ongelma on se, että taitoja ja tietoja voi kyllä opettaa, mutta nämä opit eivät yksinään auta varsinaisen ammatin tai yritystoiminnan aloittamisessa. Tarvitaan paljon, että ammattimainen ravivalmennustalli saadaan toimivaksi yksiköksi, ja että sitä pyörittävällä hevosyrittäjällä on mahdollisuus myös menestyä alalla.

Raviakatemia voisi olla jatkoa hevosalan opinnoille. Siis se vaihe, joka helpottaisi opiskelun muuttamista ammatiksi. Kuvitelmani/visioni koskee Ypäjää, mutta yhtä lailla tällainen yksikkö voitaisiin sijoittaa mihin päin tahansa Suomea. Valmiudet on luotavissa ja saatavissa, jos vain halua oikeaan asiaan löytyy. Ypäjä on mukana senkin vuoksi, että sen nykykäyttö ei ole alan vaatimalla tavalla tehokasta eikä palvele alan kokonaisetua.

Raviakatemian oppilaat valittaisiin alasta jo tietävien nuorten joukosta. Nuorista siksi, että nuorissa on tulevaisuus ja raviurheilun kehitys riippuu lahjakkaista nuorista. Valituista Raviakatemian valmentajista muodostettaisiin viisi talliyksikköä, jotka toimisivat itsenäisesti, mutta jotka saisivat opastusta valituilta, jo kokeneilta valmentajilta. Kukin talliyksikkö olisi kooltaan 8 – 12 hevosen talli. Nuorten valmentajien tukena olisi johtokunta, joka koostuisi tunnetuista ja alan parhaista ammattivalmentajista. Johtokunnan jäsenet eivät olisi opettajia eivätkä he olisi paikalla valvomassa nuorten valmentajien työtä. Heidän tehtävänsä koskisivat päätöksentekoa Raviakatemian asioista ja suuntaviivojen antamisesta akatemian oppilaille (=nuorille valmentajille). Vastuu hevosista ja valmennustoiminnasta olisi varsinaisilla valmentajilla.

Todennäköisesti arvostetulla taustatuella olisi merkitystä myös hevosenomistajille ja heidän innokkuudelleen viedä hevosia valmennukseen uraansa aloittavalle valmentajalle. Kiihokkeena valmennukseen viemiselle voisi olla myös oppilashinnat, eikö tällaista menettelyä käytetä muissa elinkeinoissa? Kaikille lienee tuttua kampaamojen/partureiden oppilastyöt. Viime kädessä valmentajan työ mittaa menestymistä. Näin myös Raviakatemiassa. ”Hyvä kello kauas kuuluu”, sopii myös ravivalmennukseen.

Raviakatemia auttaisi nuorta valmentajaa myös muutoin alkuun. Kuljetuskalustoa olisi yksikössä tarjolla. Rehujen hankinnat tehtäisiin yhteisostoina ja kaikessa pyrittäisiin helpottamaan aloittamisen vaikeutta. Eläinlääkäripalvelut järjestettäisiin parhaan mukaan. Lisäksi oikeaan yrittämiseen, asioiden hoitamiseen hyvällä tavalla ja taloudenpitoon annettaisiin valmiuksia. Ilman niitä kun hyväkään hevosihminen ei pärjää. Asiat on hoidettava kaikessa yritystoiminnassa taloudellisten juttujen lainalaisuuksien edellyttämällä tavalla. Raviakatemia opettaisi myös asiakkaiden hyvää palvelua. Tämäkin tärkeä asia, jota ilman ei voida menestyä missään yritystoiminnassa.

Raviakatemia kestäisi puolitoista vuotta. Sen jälkeen akatemian käyneellä valmentajalla olisi hyvä perustieto ja -käsitys siitä, mitä valmentajana toimiminen on. Joka tapauksessa valmius oman toiminnan käynnistämiseen olisi paljon parempi kuin suoraan hevoskoulun penkiltä. Ja kun vanha Raviakatemia lopettaisi, uusi tietenkin aloittaisi.

Raviurheilu on kokonaisuus, joka tarvitsee hevosten lisäksi kaikkia osapuolia ja -tekijöitä. Hyvät ravivalmentajat ovat tärkeä osa kokonaisuutta harrastajavalmentajien ohella. Raviakatemia ei ole vaikea toteuttaa, ja tässä tilanteessa sille on olemassa selvä tarve. Joka tapauksessa tarvitsemme myös jatkossa hyviä ravivalmentajia nykyisten huipputekijöidemme lisäksi ja jatkeeksi. Uskon, että Raviakatemia jatkaisi kunniakasta suomalaista hevosperinnettä, siis sitä ”horsemanshipiä”, jota muualla maailmassa on totuttu arvostamaan. Samalla alan jatkuvuus lisäisi varmuutta siitä, että Suomessa ravataan aina, vaikeuksista ja heikommista ajoista huolimatta.

Kari Eriksson
Pohjolan Hevosystävät ry:n puheenjohtaja
Suomen Hippoksen valtuuskunnan jäsen