Reklamaatio

”Arvoisa” oriinpitäjä.

Ensinnäkin, tammani on todella hieno. Okei, se on vaan 152-senttinen, ja sekin helposti herättää kysymyksiä, ettei se päässyt koskaan helpoista luokista ylöspäin. On niin helppo ajatella tammasta pahaa, mutta voin kertoa tässä teille, että syynä olivat omat työ- ja perhekiireet, ajoittainen rahapula ja se outo dilemma, että aina välillä, kun olisi ollut aikaa, se tamma oli kipeänä. Sillä oli kaviokuume, oireileva selkä ja 15-vuotinen sädeluuontumaepäily. Joku esteratsastajakin on kommentoinut joskus todella ikävästi, että se on Domplatzin ja villakoiran risteytys, mutta siitä olen tehnyt tutkintapyynnön.

Muutenkaan ei ole rakentavaa ruveta tammasta sen enempää länkyttämään. Ongelma on teidän ori, jonka piti olla huippu ja parantaa tamman laatua. Oli muka liitokavio ja pärjännyt isolla kirkolla. Nyt se varsa ei ole ikävä kyllä kuitenkaan sitä, mitä haluttiin ja mitä te oikeastaan lupasitte.

Minulla on nyt 178-senttinen monsteri pihatossani möyhyämässä, eikä kukaan ole vielä saanut sille kenkiä jalkaan ja minulla ovat välilevyt alkaneet oireilla. Ongelmaksi on muodostunut, että kukaan ei uskalla nousta sen varsan selkään, ainakaan toista kertaa. Itse lopetin ratsutusyritykseni kertaan kuusi, kun hevonen karkasi metsään ja jäi lopulta ohjista puuhun kiinni. Mutta se nyt ei ole tässä relevanttia.

Sivuhuomautuksena kuitenkin lisään, että meillä Suomessa ei ole ratsuttajia! Onkohan hevosalalla mietitty, että enemmänkin, kuin hevosjalostusta, tulisi alkaa panostaa ratsuttajien jalostamiseen. Onhan niitä joitain, mutta ne ovat kalliita, arkoja ja leuhkoja. Pitäisi olla hyviä, halpoja ja asiakaspalveluhenkisiä.  Mainitsinko jo halvan? Sellaisia, jotka ymmärtävät, että ratsukasvatuksella ei Suomessa rikastu, eikä tule edes toimeen, mistä johtuen palkanmaksu heille ei voi olla sama kuin muilla aloilla.  Parasta olisi, jos heillä olisi jo jokin toinen ammatti, jossa on joustavat aikataulut, jotta he voisivat suhtautua kasvattini ratsutukseen mukavana harrastuksena, josta ei tarvitse maksaa. Pitäisi olla Euroopassa kannukset ansainneita ratsuttajia, jotka eivät heti vaadi hevosta omalle tallilleen useammaksi kuukaudeksi ja yritä ottaa koko kunniaa itselleen. Provikat myyntitulosta? Kamoon, minähän siinäkin bisneksessä taloudellisen riskin otan!

Mutta takaisin asiaan, eli siihen, että teidän oriin takia se varsa on suhteellisen hankala, mikä sekin osaltaan hankaloittaa ratsuttajan saamista. Suurimmaksi osaksi vika on ratsuttajassa, sillä sen verran hevosenlukutaitoa pitää olla harrastajallakin, ettei mene sinne karsinaan ilman namipussia. No hän meni, tuli nopeasti ulos ja sanoi, että nyt se ruunataan tai häntä ei enää meidän tontilla tavata.

Siihen liittyykin reklamaationi. Olen keskustellut lakimiesystäväni kanssa, ja myös hän näkee, että olette korvausvelvollinen, jos varsastani ei tulekaan suunniteltua jalostusoria, vaan arvoltaan huomattavasti alempi ruuna. Arvioimme sopivaksi kompensaatioksi 10 000 euroa.

En ole asiani kanssa yksin, sillä orinne hankala luonne, hankalan luonteen periytyminen ja hankalan luonteen periytymisen piilotteleminen mm. ammattiratsastajia käyttämällä on tullut moneen kertaan esiin eräällä seuraamallani nettisivustolla. Iltalahdetkin voisivat olla kiinnostuneita tästä sumutuksesta.

Miten toimitaan?

YT Kasvattaja

Kirjasivat Leena Alérini ja Miia Lahtinen